Räkänokkien joulun mielikuvakalenteri 2013, Luukku yhdeksän

Rättätätätätä! Patatatata! BTUM! Rätätätätä! Pam! PAM! Patatatata! Rättätätätätä! Patatatata! BTUM! Rätätätätä! Pam! PAM! Patatatata! 

Arja Meilus oli ilmeisesti joutunut keskelle sotaa. Herranenaeka, eikös Suomen pitänyt olla rauhan mekka!? Missä vaiheessa ryssät ja sakemannit ja ruottalaiset on tänne hyökänneet???? Meilus kaivoi kiireesti kassistaan sudenpentujen käsikirjan ja selasi kohtaan “Aseellinen hyökkäys”. Sellaista ei ollut. VOI PERSE. Hän selasi uudelleen kohtaan “Sodanjulistus”. Sellaistakaan ei ollut. VOI EMÄPERSE. Hän yritti vielä: "Sota ja rauha". SOTA JA RAUHA, nyt löytyi jesjesjes! "Leo Tolstoin suurteos 1800-luvulta". VOI PERSEENPERSE! VÄÄRÄ LUKU TÄMÄKIN! Miten helvetissä tässä näin kävi? 
Meilus lysähti mättäälle pyssy olallaan. Kylmä rinki saavutti vielä äsken hikoilleen ylimystöperseen. Tämä oli sitten tässä. Hyvästi merkityksellinen elämäni, hyvästi työsuhde-etuudet. Kohta ollaan vihollisen vankina saunan takana. Hyvästi lihava pankkitili. Hyvästi työsuhdepileet ja työsuhdetuulipuvut ja työsuhdepikkarinsuojat ja työsuhdeystävät. Kuka nyt tulisi ja kaivaisi hänelle poteron? Meilukselta pääsi aito itku. Suomi oli keskellä sotaa. RÄTÄTÄTÄ!

Varuskunnan esikuntarakennuksessa oli meneillään tiukka huippusisäelinpoliittinen huippukokous. Sisäministeri Päivikki “Rässykkä” Väisänen kaiveli nenäänsä ja sormi eksyi automaattisesti suuhun. Hän lipaisi kynnen alta vielä viimeiset maistiaiset ja kohdisti sen jälkeen huomionsa prikaatinkenraali Timppa Kivinorkoukseen, jonka alaisuudessa oli koko Tuohikotin varuskunta.

“Mitäs meillä tässä nyt on? Meillä on tässä nyt vielä maavoimat, ilmavoimat ja merivoimat?” Väisänen osoitti kuvaajaa nenänsä edessä olevasta huipputärkeästä paperista.

“Aivan, aivan niin, se on Puolustusvoimien osastojako”, Kivinorkous myönteli aavistellen pahinta.

“No sehän nyt on aika erikoista, että kolme satsia on vielä jäljellä näitäkin tyhjänpäiväisiä osastoja. Aaaaaiivan turhaa duunia. Eiköhän me tehdä pojat nyt niin, että laitetaan nippuun nämä kaikki kolme. Päästään koko perhe helpommalla!”

“Ettäkö yhdistetään maa-, ilma- ja merivoimat?”, hämmästeli Kivinorkous.

“No eikös se käy järkeen? Voimat kun voimat. Nimetään ne yhteisesti vaikka… ööö… Suomen Ydinvoimaksi!”

“Mu-mu-mutta eikös herra tasavallan presidentti ole puolustusvoimien ylipäällikkö ettekä te, arvon rouva?” komentaja Kivinorkous tiedusteli varovasti.

“No ehkä, mutta se ei hiffaa näitä yhdistämisasioita ihan sillee samalla sapluunalla kun meikämanne. Ehkä nää nyt ei oo ihan sitä mun vastuualuetta, mutta sen nyt niin väliä”, Väisänen selosti. “Vai mitä Arska?”

Suomen Puolustusvoimain komentaja Ari Puuhella tuijotti televisiosta ahnaasti Räkä-TV:tä, jolta tuli juuri Sikarikkaiden ja tosirohkeiden eilinen uusinta jaksollaan Sä olet iljettävä limainen lunttu ja pajunvitsainen portto ja libidoturbuttaren syöjätär, senkin kermahipiäinen maitotissi Teilori! Väisänen nippasi luunapilla Puuhellaa takaraivoon saadakseen miehen huomion. Puuhellan tukasta pölisi hilsettä pitkin tannerta.

“Arska! Sano nyt jotain! Ootsä samaa mieltä?”

“Älä sä nyt taas höslää siinä”, Puuhella keskittyi telkkariin. “Tee mitä lystäät, mä katon nyt telkkuu. Mirva ei muistanu eilen kotona nauhottaa tätä taaskaan ni mä katon tän nyt tästä ensin.”

“Siinähän se vastaus tulikin”, Väisänen nyökkäsi kauhistuneelle prikaatinkenraalille.

“Pistetään halki, poikki ja pinoon. Kyllä se pressa lyö leiman paperiin kun nätisti pyytää”, sisäministeri päätti. "Vai mitä, Arska?"
"Joo. Oo nyt hiljaa."
Seuraavaksi voisi yhdistää vaikka kaikki Suomen huoltoasemat, Väisänen suunnitteli jo seuraavaa muuvia.

Datsun seisoi parkissa Valkealan ABC:lla. Etsivät olivat sisällä tankkaamassa lehtipihvejä, nakkikoreja, panineja, kanapiirakoita ja juustohamppiksia sekä tekemässä eurotsäkpottia, siinä nimittäin oli tällä viikolla 25 miljoonan euron pääpotti. Saari-Liuskekivi ei ollut saanut Arja Meilusta kiinni, sillä se perkeleen akka oli sulkenut puhelimensa. Mjämm-jämmm, klup. Nyt oli paska kyllä tuulettimessa toden totta, sillä ilmeisesti varuskunnassa oli meneillään jokin huippusalaperäinen huippukokouskin. Huippuvaltakunnan huippukermaa paikalla, perkeleen huippuperkele. Mikko Taaperokin oli matkalla kohteeseen helikopterilla, sillä tässä ei nyt enää auttanut mikään muu kuin hälyttää Tuohikottiin koko pohjoisen Euroopan poliisivoimat. Kohta nassahtaa koko varuskunta! Siitähän syntyy sitten sen päiväinen sota, ettei Suomessa ole sellaista nähty sitten vuoden 1998, kun Kiiskiö oli mennyt päivän myöhässä pikkujouluista kotiin. Voi peevelin peeveli, minun nuppihan siinä on sitten pölkyllä. Päänahka hikoili niin, että hiusliparekaan ei pysynyt paikoillaan. Hän sylkäisi purkan käteensä, lissautti sen päähänsä ja liimasi lisurin uudelleen kiinni. 
"Nyt mentiin ja vauhdilla!", vanhempi etsivä veti läskiä työpariaan ylös penkistä laihoin tuloksin.
"Oota vähä, mä haen äkkii vielä vähä karssuu."

Kiiskiö ja Jurvakka astelivat pitkin Kaaleppi Rinta-Taljan porsastilan haisevia käytäviä.

“Ja mitähän me täällä enää tehdään?”, Kiiskiö marisi.

“No selvitetään, että miksi se sian pää oli täältä kotosin!” Jurvakka oli viisaampi ehkä ensimmäistä kertaa.

“Ja mitäköhän sillä tiedolla tekee?” Kiiskiö nurisi.

“No sitemminä tiijä”, Jurvakka tunnusti.

“Ja miksi helvetissä se sian pää on ylipäätään rahdattu sinne Ladaan yli viidensadan kilsan päästä?” Kiiskiö manasi lisää. 
Samassa radiopuhelin särähti ja linjoilta kuului rikosetsivän ääni.

“Rootser? Onko siellä ketään? Kiiskiö? Kuitti.”

“Rootser? Mitäh? Onhan täällä, Kiiskiö ja Jurvakka.”

“Rootser. Missä helvetissä te olette?” Saari-Liuskekivi kyseli partioltaan.

“No täällä perkeleen sikatilalla Vaalassa”, Kiiskiö äkäili.

“Rootser. MITÄH!? MISSÄ!?”

“No Vaalassa perkele!”
“VAALASSA!? Teidän piti olla Jaalassa!!!!!” Saari-Liuskekivi sylki puhelimeen.
"NYT SAATANAN ÄKKIÄ KOTIIN SIELTÄ!!! ROOTSER!!!"
"Rootser." Kiiskiö työnsi nolona radiopuhelimen takaisin taskuunsa. Taas oltiin munattu kaikki sen etsivän silmissä.
"No sanoitko sille, että se sika oli kuin olikin täältä haettu?" Jurvakka tiedusteli. 
"No en kerinny", Kiiskiö kiukkusi.
Kaaleppi Rinta-Talja seurasi keskustelua kiinnostuneen näköisenä ja käveli salaa nurkan taakse soittamaan yhden puhelun...

TIKTAKTIKTAK. Esikunnan oven edessä nököttävän väsyneen Lada Nivan nakutus kuulosti hälyttävän pahalle. Auto näytti ja kuulosti tulleensa tiensä päähän. Vieressä päivystävä alokas vilkuili autoa huolissaan, muttei tohtinut sanoa kenellekään mitään. Rakennuksen ikkunasta näkyi, kuinka Teilori nussautti telkkarissa tissinsä koko painollaan Ritken naaman päälle ja heilutteli niitä niin, että koko esikunnan ikkunat lätisi ja lotisi.
TIKTAKTIKTAKTIKTAKTIKTAK!!!