Luukut 21 ja 22: Klasu, laulat kuin pelien manni!

Skirp SKNÄRP SKNIRp! Muovi rutisi, kun Jurvakka ahtautui uimarenkaassaan sisään olohuoneeseen. Tilanne oli jo ohi, niin tässä pystyi varsin reteesti lätystämään uimakamppeissa ja räpylöissä. Santanen ja pörheä puuma Haarala istuivat kiltisti sohvalla kädet päänsä päällä. Mähönen korjaili leiliosastoaan järkytyksen jäljiltä, mutta ehkäpä sitäkin tärkeämpää oli laittaa pari kuvaa Instaan ja ehkä jopa sou-läst-siison Faseen. Siis mää en kest! Nää tuli pelastaan mut xoxoxox tolta pukilta! Mut ei minuu pelottanu, ku mus o nii paljo rakkaut! Siis ja hei nää Saija tekemät kynnet kestää vaiks minkä nappaukse! Oot Saija iha bestis #kynnet #rakkaus #supermimmit #pusut #pahattytöt #purperi #iiks #selvii. Klik klik.

Jurvakka katsoi sivusilmällä olohuoneen väkeä ja lampsi räpylöineen suoraa jääkaapille. Houkuttimena ollessa tuli niin kauhia nälkä! Jesus jos täällä eioo vähintäänki metukkaa ja majoo kaapissa...mää oon hukassa jos ei oo! Jääkaapin ovessa oli vuosi sitten vanhaksi mennyt sinappi, siinä kaikki. “Mitääh?!” Mikä saa--aatanan juluma pila tämä nyt oli! “Ylikonsta, meiä on nyt lähettävä, tääl ei oo mitää syötävää!”

Salamareportterimme Rinta-Talja oli seurannut tilanteen kehittymistä taustalla ja naputellut samalla pikarheportaashia kirjoituskoneellaan. Tästä tulis himpuranmoine lööppi, voi jumpra! Kaarlon sormet näppäilivät intohimoisesti tapahtumien kulkua paperille: “Trovi soiti talotakaa! Seja runtäs huneeseen, josa rosmotT olviat! Sitse sanio etä “RosMot käet pytsy tai pakuu pysy! Sitse mein ja vapatti vanGt! Sitse - -”

Tästä tulisi kaikkien aikojen luetuin Räkä™-uutinen, wuhuu!

Kiiskiö käveli talossa ja tutkaili paikkoja. Hmm ja hmmm, hmmm ja hmm. Spaidömän-petivaatteet, isot kengät joissa tonnin seteleitä hmmm, keittiössä on hmm pesty...rahaa muttei tiskejä...hmmm, hyllyllä, ruuvimeisseli pystyssä seinässä. Ruuvimeisselin alla oli ylikonstan kuva ja poliisiaseman pohjapiirustus, jossa oli nuolia sinne ja tänne. Hmm. Kalenterissa on aaton kohdalle piirretty ympyrä ja sanat: Asemallapa ase, nähdäänpä nähdään päpä nähdään! Tässä oli nyt jotai kovi tuttuu...hmmmpä hmmm...Eteisessä oli laskuja, joissa oli nimenä Jarnold Aarni Kotkanen. Jännittävää, - no ei. Täällä mitää evidenssiä ollu!

“Ylikonsta! Täällä on ool-kliö! Ei mittää raportoitavaa! Meille kävi taas kylymät!”

Saari-Liuskekivi oli kaiken tämän ajan tint...tenttaamassa Santasta ja hänen pöyheää seuralaistaan, joka piti suunsa visusti kiinni. Santanen sen sijaan lauloi mielellään! Nyt oli menossa Hoosiannan kolmas, salattu säkeistö. Varsin uljasta oli Santasen laulu, mutta muuta infoa ei hän ollut juuri päästänyt.

Puhelin soi. Saari-Liuskekivi heitti mynttonit suuhun ja tuijotti Santasta. Santanen tuijotti Mähösen leilejä. Leilit tuijottivat sinappipötköä Jurvakan kädessä. Kiiskiö tuijotti pihalle, jossa orkku rimpuili talipallon kimpussa. RINGRINGIRING. Rousk rousk rousk. RINGrING!

“Hallotahallo! Saari-Liuskekivipuhelimes, sanopahetiasjaskumeillontässäkeissikylmänäpäällä!”

“Nassu...mussu...täällä sun oma krispi-pussu...tuo setä…tahto...et….ett mä soitan sulle pussune--”

“Seija!? Sanohetipussunenootkokunnossavaimitätässänyt-” *ROUSK ROUSK*

“...muista krispit..." *itkuntirautusta*...

Puhelu katkesi. Saari-Liuskekivi otti hiuslipareensa ja pyyhkäisi sillä otsaansa. Enää ei mynttoni rutissut suussa. Tässä keississä ei ollut mitään järkeä. Ei kerrassaan mitään. Taapero varmaan tulisi nauramaan partaansa, kun kehtaisi kertoa! Ihan sama kuin Märättylässä -12, kun Vainion pussit jääty siihen tolppaan. Ei saakeli.

“UKOT! Jepareissön! Santanen ja puuma konttiin! Kumijalka alle ja joutakaam hipsankeikkaa-rientäe satatäysil asemalle! Sieltä löydämme varmaanki työtuolii kapaloidu Seijan ja ihan jeesuksemoise meihemin! Selvitetää tää sou!”

Luukku 20: Mainoskatko - tärkeä viesti Sinulle, kirjoittaja!

Tuntuuko sinusta siltä, että et saa tekstejäsi ajoissa valmiiksi? Puuttuuko särmää, retoriikkaa, viittausmerkintöjä? Huohottaako pomo yölläkin niskaasi? Katsovatko viattomat tekstisi sinua julkaisemattomien tekstien keskitysleiriltä? Eipä hätää! Tilaa Räkänokkien™ Salamareportteri-kitti™ kotiisi! Laita paperiliuska pöydälle, tipauta hieman jauhetta kitistä ja - tadaa - on rapsa valmis!”

“Nyt nukun yöni paremmin, kiitos Räkänokkien™ kitin!” - Raimo 50-v., elätti

“Sain äikän esseestä vitosen ja tytöt haluavat minua, kiitos Räkänokkain!”, Jokke 15-v., teini

“Kaikki on nyt hyvää! Kiitos Räksät™. Kyllä teillä leikkaa!”, Lalli 42-v., kirvesmies

“En kestä! Nyt väitöskirjani Valkealan maatalomursujen parittelurituaaleista on vihdoin valmis. Vitunjees!”, MacPekki 36-v., ajattelija

Räkänokkien™ Salamareportteri-kitti™ sisältää salaisia ainesosia, jotka on kerätty Langinkosken viidakoista ja tislattu Sorbus-juoman läpi Räkänokkien™ Mielakan alppilaboratiossa.

Labratakissa pöyhkeilevä herrasmies (kenties S™, mutta kuka siitä tietää, miltä ukko näyttää): “Käytämme vain R*-sertifioituja menetelmiä, jotta saamme standardoitua jokaisen tuotteemme ihan järkyttävään hittikuntoon.”

*Väsynyt humanistinen ihmisraato näpyttelee koneella*

“Aah, en jaksa enää. Tämä teksti on paskaa kirjamesta toiseen...miksi minä...auttakaa nyt helvettii-uaargh!”

*vaimo tulee huoneeseen*

“Kultaseni, minulla on sinulle yllätys!”

“Mitä vittua taas...eikö täällä saa rauhassa kirjoittaa...mene katsomaan Emödeiliä siit-”

“Ei, tästä sinä tykkäät oi uljas mieheni!”

“?!”

*vaimo avaa rasian ja pölläyttää jotain tietokoneen ruudulle*

“Mitä ihmettä sinä teit?”

“No kultaseni, katsoppas vaan tekstiäsi! Mitäs sanot?”

“Mutta...mutta...tämähän on TÄYTTÄ TIMANTTIA! Yhdyssanatkin ja kaikki ihan VITUN OIKEIN!”

“Minähän sanoin, että tykkäät! Ostin sinulle Räkänokkien™ Salamareportteri-kitin!™ No, joko pidät tauon ja tulet makkariin jyystämään minua?”

“No vielä kysyt!” *pari juoksee käsi kädessä ulos huoneesta, naisen kikatus kuuluu* “Eiih, ei sinn...kyllä sinne juur-!”

*juhlavaa musiikkia* “TILIPATI HIPPAN DILDE DILDE TIMPSIS.”

Osta nyt Räkänokkien™ Salamareportteri-kitti™! Saatavana rajoitetun ajan tai niin kauan kunnes tavaraa riittää!”

* valistunut ja läpeensä tieteellinen Räkänokka™-menetelmä™

Luukut 18 ja 19: Pue jotain päällesi Matias, jottet vilustuta veitikkaasi!

“Sirpan perässä etuoven toiselle karmille hiipi salamareportteri, taisteluvarustuksenaan kamera, iso salama ja selässään painava kirjoituskone. Jurvakka seisoi Virve kädessä pihalla. Vaihtamattomat patterit tippuivat yksi kerrallaan maahan. Plop, plop.”

---

Helvetti tässä kakkoseksi* jäädä! Matias Jurvakka, Luojan lahja maan-, sielun- ja kidnapatuiden pelastukselle, jätti patterinsa niille sijoilleen ja loikki Seijan taakse puuskuttamaan. Tykki esille, huppapuppaa suuhun, kotsa tiukasti päähän ja homma haltuun!

“Nyt tehää nii, että työ ootatte siihen asti, kunnes kuulette mun merkin! Menen tuonne takateratsille ja toimin syöttinä. Kun ne penteleet tulevat meikälaisen kimppuun, niin hyökkäätte kuin julmurit etuovesta kepakot tanassa! Onk hyvä? Hyvä!”, Jurvakka röhnysti talon taakse vaivalloisen näköisesti.

---

Klasu Santanen katseli pelkässä essussaan olohuoneen ikkunasta lumetonta joulumaisemaa. Kymenlaakso. Tämä paskalandia saisi pian jäädä. Pomo oli luvannut hänelle ensi jouluksi valkean maan Inarista ja vaikka mitä rikkauksia**. “Ei tarttis täällä mutamaassa jyrnöttää ens jouluna, vai mitä kultsu-Naatu?” Santanen katsoi parivaljakkoaan Alma-Naatu Haaralaa, joka pönötti pistooli kädessään sohvan vieressä. Haarala, Miss Jaala’s Atomic Kitten 1952, oli kokonaisvaltaisesti verhoiltu meikkiin ja ei-niin-viimeistä-huutoa oleviin muotikuteisiin. Oli puhvihihaa ja ties mitä sifonkia, lakattu tötsä tukassa, pinkki jakkupuku ja neonkeltaiset korkkarit. “Kyllä mussunen!...Santu, mut mitä näille tehää?” Haaralan heilutti pistoolikädellään kohti sohvalla sidottuina istuvaa kolmikkoa. Siinä olivat sulassa sovussa leili-Mähönen, ylikonsta Saari-Liuskekivi ja Jurvakan ikikalvakka taistelupari Kiiskiö, jonka suun näki olevan mutrussa suukapulankin takaa. Ylikonsta yritti vaivihkaa aukoa köysiä, mutta paskat siitä mitään tullu. Kiiskiö sen sijaan oli luovuttanut ja katseli ihmetellen roistoparivaljakon toimia. Santasen tiimillä ei näyttänyt olevan mikään kiire. Perin kummallista.

“Tuus kattoons Naatu! Takapihalla kävelee ukko simmareissa ja uimalaseissa! Mitä helvettiä tuo puuhaa?” Haarala käveli Santasen viereen ja kummasteli: “Joo, on muuten paksu veijari, siis kaveri! Miten se on saanu mahtumaan ittensä tuoho keltaiseen ankkauimarenkaaseen? Räpylät ja kaikki! Ja tuo pasuuna! Mitä ihmettä!”

---

Jurvakka läpsytteli ihan poukerfeissinä takapihalle poliisiautosta ja naapuritalon pihasta hankkimansa valeasun turvin. Huurtuneiden uimalasien takaa tuskin näki eteensä saati sitä, kuinka roistopari toljotti keittiön ikkunassa.

“t t u t uuupp”, Jurvakka puhkui naama punaisena, mutta vekottimesta kuului vain onnetonta pihinää. Huulet ruttuun ja kieli sisään, oli hänelle ala-asteella opetettu musiikintunnilla. Huulet ruttuun ja sisään...kieli...eiku…Jurvakka puhalsi uudestaan ihan satatäysillä. Silmät pullahtivat melkein uimalaseista läpi:

“TÖRTÖTÖÖRÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖPrpfhph p ph h t .. . tu   tu    pphhhh!” …”tuu p p hh...hhh…stana!”

---

Kaarlo ja Seija katsoivat toisiaan. Jos tuo ei ollut Jurvakan merkki, oli häneltä päässyt roisi rantu*** kalsariosastolle! “Oh Tsaals, tisisit, nyt herraseni menemme!” Seija potkaisi oven auki raikkaalla haaajaah-potkullaan: “Diö bäädmääns, nyt raikaa raippa! Putjoo kädet tugetö, pänts ap ja NOU pahoja muuveja, mistöös ja sistöös!”



* reikäreitti
** mm. Mitä, Missä Milloin -kirjan juhlapainokset vuosilta 1987 ja 1988
*** vahva tumma viiva, jolla saa ystävät ja viholliset hiljaisiksi

Luukku 17: Fläs-bäggejä on turha piilotella Sirpa, olet aina ollut taistelija!

Olisittepa nähneet Rinta-Taljan ilmeen, kun Seijan äkäinen haajaah-potku* lennätti grillin sivuoven saranoiltaan. Tilanne oli niin sanotusti eskaloitunut siihen pisteeseen, että Räkänokkien kirjoittaja joutui turvautumaan koviin otteisiin.

“Diö Tsaals, let’s gettous bääd bois! Hyvä herra Tsaals, käynnistäkäämme moottorit! Bäng bäng pusiis via kamin!”

Grillimörskän ovesta astui sisuuntunut Seija, Iitti’s Miss Atomic Kitten 1952, yhdessä kädessään suhteellisen iso ja varmasti täysin laiton rynnäkkötuliase. Misseys-panderollissa roikkui käsranaattia ja panosvyötä jos jonkinmoista. Hittolaisen hitsikkä, Kaarlo siunasi. Tämäpä kääntyi!

Onneksi te, arvon kaksi lukijaamme, voitte ottaa ihan iisisti, sillä näihin tilanteisiin salamareportterit oli tehty: hätäpöksyisyys, satunnaiset sekavuustilat ja jatkuva se(i)mi-meihemi!

Kaarlo ei ollut ensimmäistä kertaa ratissa, mutta tietyn pikantin jännittävyys-lisän kaahaukseen toivat jokseenkin salamareportterin jokseenkin menetetyt lähi- sekä kaukonäkö sekä varsin härskisti huurtunut Hiasen etulasi, josta huolellisesti pyyhkimällä sai auki sellaisen viiden sentin näkösoiron. Välillä mutkat otettiin hyvän matkaa ennakkoon, välillä Hiase rönsi läpi ties minkä pyörävaraston, kukkapenkin ja poikakuoron. Väistelivät, Hiase ei! Jossain kaatui liikennemerkki, toisaalla pajukko! Wroom wroom! Kumi lauloi - ainakin jarrutuksissa! Wroom lisää wroom!

Kaarlo pyyhki sumentuneita silmälasejaan ja etsi oikeata ja vasenta risteystä - ei himpuravie mitään hajua. Tosta ja tosta, kyllä tämä tästä! Eikä sittenkään ku tosta! Ratti vääntyi, Hiase kääntyi. Sirkku oli enimmäkseen hiljaa, mutta välillä hän huokaili: Mutta Tsaals, oih, te olette niin hurja mies, ooh! Miten kestän kanssanne, viette minut herra Tsaals oih ihan perikatoon tempuillanne! Tuhma, ihana Tsaals! Olette-jeez!

---

Jurvakka makasi puskassa maassa, jyrsi kynsiään ja ähelsi itsekseen puhelimen kanssa: ...ja patterit loppu keske hätäsanoma...saatanansaatana näie vehkeie kanssa, ku eivät toimi minkää! Veivät Kiiskiö ja ylikonsta sisälle...rosmot...Tulisivat ITE LAITTAMAA ja antaisivat JOSKUS vehkeet, jotka toimis, ettei tarttis AINA ITE näie kanssa tuuhrata! Kittinen ja se Saatanan saatana Rihmasto siellä varikolla...no katos nytte ku mahtuuko tämä patteri tuoho koloo...no EI saatana mahu! Ei...EI MAHU...nää on aina näitä...EI MIKÄÄ MEE SAATANA KOHTUUELLA! Käet saatana jäätyy täällä...voi Jeesus mite laitetaa...eiku ei se mahu siih...mikä saatana sitä pitää kiin...Äkkiä Jurvakka nousi seisomaan ja julisti perimmäisen tulistuneena:

“ON TÄMÄKIN SAATANA TYÖMAA, VIINAA PITÄÄ JUUa - -”

Kesken Jurvakan uhmakkaan monologin piirityspihaan kartoi Räkänokkain™ Hiase kumit vähän ainakin pikkasen ulvahtaen. Sirpa, joka oli ansioitunut mm. vapaaehtoisena Korean sodassa ja Palkkanilla**, ei aikaillut, vaan hyppäsi lentokuperkeikalla sivuikkunasta pihalle, tetsasi etuovelle ja huitoi sormillaan kuin Karhu-ryhmän eläkkeelle jäänyt päällikkö Alkio! Sirpan perässä etuoven toiselle karmille hiipi salamareportteri, taisteluvarustuksenaan kamera, iso salama ja selässään painava kirjoituskone.

Jurvakka seisoi Virve kädessä pihalla. Vaihtamattomat patterit tippuivat yksi kerrallaan maahan. Plop, plop.

* Sama jolla opettajat tulevat luokkaan.

** Kunnon äksöntarinaan kuuluu aina se, että joku hahmoista on ollut sotimassa Palkkanilla tai vaihtoehtoisesti paikallisessa ammattikorkeakoulussa.

Luukku 16: Hyvät naiset ja herrat - Sirpa tarjoaa majot nakkiin!

Räkänokkien ruosteinen Hiase tuli vahvasti välikaasuttaen slaikkarissa Nipan Grillin pihaan. Salamareportteri Rinta-Talja ponnahti totutun vetreästi ulos autosta ja juoksi kioskin luukulle. Kaarlo oli matkan aikana raapinut itselleen muistilapun, jonka tarkasti ennen kuin Sirpa ehti avaamaan.

“No mutta sehän on itse herra Tsaals! Miten valtavan dilaitet mie oon, kun tulitte taas! Kuinka voin palvella diö mistö?”

Muistilapussa oli ensimmäisenä kohtana smoo took, jossa Kaarlo oli poikkeuksellisen etevä ainakin kuumimmissa vantasioissaan, joita hän ei kuitenkaan viritellyt kovin ahkerasti.

“Katos! Oot nähtävästi taas lakannu kyntes Sirpa, ei paha ei paha! Onko tullu myytyä nakkipiiloo muille ku mulle? Satuin ajeleens tässä ohi ja herahti vesi niin kielelle, kun muistelin sun lihapiirakkaas, että oli pakko kurvata pihaan.”

“Mutta herra Tsaals! Tehän saatte minut ihan punastumaan. Ei tällainen görl from Iitti kestä teidän kanssanne, imartelette minut ihan läpeensä hyh! Te olette niin kujeellinen Tsaals, kujeellinen, sanokaa minun sanoneen! Ihhihi!” *Sirpa otti tiskiltä viuhkan, kopautti sillä Kaarloa hellästi olkapäälle ja tuuletteli kasvojaan*

Seuraavana Kaarlolla listassa oli mene pointi!:

“Nii semmostaki tuossa tuli mielee... ku tieossa on, että sun tulee kuunneltua poliiseie lälläriä ja muit taajuuksii, että kuis siel on viimetsillää kuiskittu vai ootsä niinkö ollenkaa peril näist jutuist ja onks niiku muita liidei näkyny, ihan jo ilman ekstramajooki ja pelkästää paksuu makkaraa?”

“Tsaals! Hyi teitä! Arvasinhan minä, että olette taas tulleet tänne ketunhäntä kainalossanne! Kyllähän te tiedätte, että ei kunniallisen tytön sovi udella toisten asioita…” *viuhkalla tuulettelua ja sivuikkunoista pälyilyä* 

Sirpa työnsi laitetun päänsä ihan luukulle, Kaarlon eteen ja puhui hiljaa:

“...mutta sen minä olen kuullut, että ylikonsta yhdessä parin uljaan poliisin kanssa piirittää taloa Kuusaalla siinä joenvarressa. Aseet on vedetty esille ja kun nyt ei vaan sattuisi mitään, onhan joulu ja misöltou ja kaikkea ihanaa! ...Joko te, hyvä Tsaals, olette saaneet kuusen sisään? Minä ostin omani siltä höpsöltä mustalta mieheltä. Satsa odd kriitsör! Ooh, luulin ensin barbaariksi, mutta olikin musta ja sivistynyt barbaari! Hyvä Tsaals, tunnetteko hänet?” *viuhkan huiskutusta*

“Silliltä haiseva punane pipo, kova Jeesukse perää ja haastaa vaahto suussa havupuist? Joo, se on kylähullu Kalu - tai “Calou” kai sen passissa lukee. Nikeeripoikia Nikeeriasta, viiksekkäitä! Mitäpä Kalusta?”

“Mainiota herra Tsaals, mainiota! Tsolli splendid, jeeez. Kuulkaas kun minä en nähnyt tuota mustaa miestä enää aikoi - -”

Samalla grillin lihatiskillä ollut Virve-puheluhärpäke alkoi kohista:

“KKkhkhKKH kuuleeko kukaa, täällä on Possu...airipiiit, täällä on Possu...Kkkh! Kotka Napanaali on kiikissä...tulukaa kkhhkhk nyt helvetissä kkhkh apuu kKHkh ouvö Soossi- piip ppi pipipi piimpppi...eivttuminäosaa soossikoodaustkhkh saatanan saatana, Gotsamtraböl. Ouvö?”

“Kkkh, airipiit enemi kontäkt, kusessa ollaakkhkh! Possu alakynnessä Kuusaalla joevarressakkhkh Mänkäsenkatu kuussshhkhhkh, ouvö ripiit-alffa tumi!”

“KkkhkhKH Lihapiilo ja Salami täällä rotser! Kkkkh! Vadsjoosteidus Possu, tooktumi. Ripiit evritin jugat! Alffa-ouvö hierju!”

Virve vaikeni. Seija tuijotti hetken luuria ja heilutteli sitä. Ei mitään. Kaarlo kohensi pullopuhjaisia lasejaan ja raapi otsaansa. Seija katsoi Kaarloa, Kaarlo katsoi Seijaa! Seijan takana pöydällä lepäävät makkarat katsoivat molempia. Molemmat katsoivat makkaroita!

“Ooh, herra Tsaals, meidän täytyy tehdä jotain!”

Luukku 15: Mistä näitä mainoskatkoja oikein tulee? Helvetti nyt äksöniä!

Mainoskatko! Kaikki jääkaapille!

*duurisointu*

“Äiti oot vähän kiva kun ostit meille uutta veskipaperii! Mitä tää on?”

“Se on kultaseni Luonnonvihaajan veskipaperia™! Tämä tuote ei sisällä minkäännäköisiä orkaanisia ainesosia vaan jää luontoon “just sellaisenaan” - ja siitähän pidämme!”

“Jee vähänks kivaa äiti! Oot paras!”

“Enkö ookki! Menes nyt leikkimään sillä uraanibarbiella kultaseni, äitin on päästävä pöntölle tai tulee kakka housuun. Hahahah *teennäistä naurua* sehän tuli jo!”

*duurisointu*

---

*iloista musiikkia*

“Hyvä opettaja, oletko liian selvinpäin luokassa? Eikö juttu luista? Unohtuiko kiireen keskellä nesteytys? Taidat tarvita akaateemista varttia! Oy Alkoholiliike Ab yhdessä OAJ:n kanssa on kehittänyt sinulle joulun hittituotteen! Eipä varmaan hei! Tässä se on, Älytaulupullopiilo™! Laita opiskelijat töihin ja hoida itsesi kuntoon! Niin se menee!”

*iloista musiikkia* Tilipati pimppan - Heti AlkooooonN!”

---

*koira juoksee kultaniityillä omistajansa luo ja nuolee naamaa*

“Yäk Rolle sinun suusihan haisee ihan paskal...pahalta! Onneksi ostin näitä Hampi-stikkejä™. Annan nyt sinulle tämän stikin, kun olet kuitenkin niin kiltti poika, vaikka pissitkin sohvani ruttuun viime yönä.”

*kuvataan kuinka puunattu koira jyystää hengenpitimikseen käpäsiä tikkuja*

---

“Hampi-stikit! Niitä koirasikin ostaisi (jos olisi keksinyt valuutan ja välittäisi moisista!). Hampi-stikit™! *plimp-ääni* Vain hyville koiranomistajilleeeee!”

---

*pörröistä mirriä rapsutetaan pöydällä*

*nyt mirri kehrää*

*törröhuulinen ja vähäpukeinen julkimonaaras plunauttaa kissinruokapaketista köntin ruoka-astiaan*

“Tissi-kat, vain parasta mirrillesi!”

“Ai lav mai Tissi-kat™, raps-raps me - ju kän du it!” *mirri kävelee sihvonkiverhojen ohi makuuhuoneeseen*

---

*rebeli-avaruusalus kohkaa pitkin saatana kalakseja perässään joukko imperiumin pahiksia*

* kuvaus siirtyy lapseen, joka lennättää leeko-avaruusalusta*

“Tarrr Varssi™! Tää tulee ja ampuu kaikki tsiuh tsiuh tsiuh!”

*lapsi heittelee leekoja ilmaan ja räjäyttelee*

“SUIHK!” *isän vetää miekan esiin lastaan katselevan äidin takana*

---

Ditti-ditti-dii! Onko joululahjat vielä ostamatta? Etkö keksi, mihin turhaan tuhlata rahojasi? *musiikkia*

*ystävät istuvat kahvilassa ja ryystävät mockha-lattea posket lommollaans*

“Hei K, en keksi, mitä turhaa ostaisin Kaarlolle. Kaikki on ihan tyhmää ja peppusesta.”

“Älä huoli S, minä tiedän ratkaisun! Räkä-Marketissa™ on monenlaista tarpeetonta ja varsin kertakäyttöistä!”

“K, sinä olet aivan liian kultainen kulliainen! Menenkin heti ja ostan kaikkea kuin kunnon kansalainen!”

Tänään tarjouksessa mm.:

- kertakäyttöyöpaidat 2 e kappale

- Spaidömän-muuri, jee voit roikkua tässä ainakin melkein

- muovikuusi, latvaton - ei varise - nyt uusi aromi - kaneli-öylätti

- Taavo Pekki-Hamisen Kuona™-miestentuotteet puoleen hintaan

- 90/10-keneraattori kipeisiin tilanteisiin, kun tahdot värjätä faktoja

- Eelis Tahnamäen uusin dekkari: Pyllynvakoilijan kosto, nimmareilla (rajoitettu erä/yks per asjakas)

- myös paljon, paljon muuta muttei me kerrota kun tähän mainokseen ei mah

Luukut 13 ja 14: Muistatko Mikko Taapero sen ajan kun me pojjaat poljettiin? + Klasu Santanen, miksi viet leilekkäitä lellittäväksi leikkeihisi!

“- - ohhoh sehän on sitten niinku Valamossa -94, ku muistat mite se meiä Starletti ei läht...nii oli, nii oli rosamundaa tungettu pakoputki täytee. Ohhohelvetti miten ne perunat lens, kun pamautettii se kosla käyntii! Siellä ropis Väänäse ikkunoihi. Tais muute joutuu rouva lasarettii! Sitä sä et haluu, että sä sillä autollas nyt osottelet emänti...NII ETTÄ ELÄ SOHI SILLÄ VEHKEELLÄS VIERAITA EMÄNTIÄ -juu ei se nii joo-ohhoh...ai mitä? No jos lähtee, niin käytte Vauhtinakin Sirpalta hakemassa...joo, tuplamajolla joo-hhoh...ei sen niin kiire oo, kyllä se Santane ohhoho-ottaa. Sitä sä et haluu, että käy niinku Imatralla syksyllä -10, ku hyökättii mellakkakuteissa sinne sillimyyjäisii...perkele sitä ylensyönni määrää, ku nälkäsinä jäätii piirittämää sen muijan tiskiä...NII SILLI HAIS JA PIIRITETTII SITÄ AKKAA IMATR...johhhoh, ai lähti? No sehä selvis helpolla...oli? Joo se paskiaine tietää kyllä, mite meitä saa viivytettyä! Ohhoh! Paas kuule ohhoh Jurvakka rattii, ja otat ite sen kepsi...ai et oo käyttäny? Ai mikä malli? No siinä on sellasia nappeja, nii älä paina sit...JUSTHAN MÄ SANOIN ETTET PAINA SITÄ...no joo, nyt sä jou-ut hakemaan ne satelliitit uuest...EI OO NASAN MALLI KU KARMINI...panes nyt toimeks ettei käy niinku Oulussa -92, ku...no sinähä sitä karttaa luit! Mistä minä nyt olisin osannu...no kyllä me sieltäki selvittii. Paitsi se ukko kyllä huus ku ajettiin sen pelloll...NII KYNNETTIIN SEN UKON VAOT VÄÄRÄÄ AIK...ei, et sinä sitä nyt tsuumaa, ku etit sen pisteen...ai on kaks vai-hhoh? Kumpi on punasempi? Ei tommosta oo -ohhoh-, nyt soitat jollekki joka tiet...ai minä vai? No ota vaikka se vasemmanpuoleine...ai-hhoh katos taas vai? Helvetti-hhoh, täähä onku Vantaalla -14, ku hävitettii se hävittäj...joo, harva sitä kovat piipuss täyessä lastissa lent...NII OLIS LENNÄTTÄNY SEN LASTISA JONNEKKI METTÄÄ...juu-jaa ohhoh niinpä-juu ohhoh...ootte jo Sirpalla? Hemmetti kyllä se sun Tatsuni vielä kulkee, Jurvakka on kyllä kova painamaan...NII SIRPALLA JO, KENGITTÄÄ HUOLELLA SITÄ...joo, Sirpa tekee aina valmiiks, ku soittaa ajois...ai pysähty vai? Missä? Juuh-hhoh, sehä o lähellä siitä jokee...joo muistatko ku oli se sika siinä sillalla -13 juu, EMMINÄ JURVAKKAA TARKOTTANU ku sitä nii juuh-hoh sitä keissiä*! Älä? Noperkales, paas kuule pippurisumut ja pelit ja vehkeet vyölle ja mee hoitel...NII HOITELET SEN VEHKEILLÄS, MUN TÄYTYY MENNÄ SYÖM...JOO MAKKARAAHAN TÄSSÄ TEKEE JO MIELI!” *tuut tuut tuut*

---

Nyt oli tosi kyseessä. Kepsin mukaan Santanen oli vienyt Mähösen mähevään mänsöniin. Oltiin Kuusaassa, joen rannalla. Jurvakka ja Kiiskiö olivat jo tykit käsissään valmiit ryntäämään mänsönin porteista sisään, mutta ylikonsta päätti ottaa mallia katsomistaan elokuvista** ja kiertää itse takakautta. “Tää on jätkät pihtiliike, jolla saahaa se kelmi kellistettyy! Meette hissuksee, juu ihan hyshyshissuksee ovelle noist porteist, katotte vaivihkaa ku pukin pikku tonttuset ikkunoist sisää. Jos ei näy liikettä, nii kokeilette kahvaa - ja karssuja ei sitte ropistella! Otat parit sienet suuhu ja seo siinä! Avatkaa radioyhteys, mä hipsin nyt tonne verannalle!”

---

Mähönen istui sohvalla sidottuna ja kuunteli Santasen paasausta siitä, kuinka hän oli kuvitellut tämän tilanteen istuessaan vankilassa. Samalla hän lateli kaikki muutkin stereotyyppiset latteudet siitä, kuinka hän - roisto ja emäkelmi - tekisi tuhmia juttuja ja koska poliisit olivat häntä estäneet ennen, hän kostaisi kaikille ihan satasella. Sen jälkeen hän pukeutui pelkkään essuun ja heilutteli hetken asettaan ikkunan edessä. Ylikonsta ehti juuri kyykistäytyä ikkunan alle piiloon:

*kuiskaten “kkhhkhkh kuuleeko Napanaali ja Possu, ou-vö! Kkhkh, täällä Kotka kkh, Pukki on pajassa, airipiit, Pukki on pajassa...kkhkhkh!”

“KKHHKH täällä Napanaali ja Possuhhkh, alffa-omega-streptykok! Kkhkhkhk! Vadsjoo steidus, airipiit, givmimoo infou, routser-deltta!” “KHHK!”

*kuiskaten* “kkhkh...ouvö riidsu, koittakaa ripaa ouvö! kkkhkh...ja Possu ei rapistele niitä merkkareita khhhk kuuluu saatana kkkh tänne asti kkkh andökavö-rotser! Kkhkh.”

“KHHKH Napanaali kuitkhhhhk...nyt täällä tapahtuukkhk jotain! Kkkhhkhk! Pihaan tulee - airipiit vansmoo kkkh kkkh, viigat sam traböl - beetta-klingon-nepal! Täällon pirssi pihassa! KKHHKH! Tsaaliis in siksöklok! KHKH.”

Jurvakan salattu gymnaasi-tausta tuli esille hänen pomppiessa sulavasti kuin potra peura lähimmän puskan taakse (tällaisissa tarinoissa oli aina oltava pusikoita, joihin pollarit ja hyvikset pääsee pakoon, koska muuten ne jää kiinni, ja kukas meiät sitte pelastaa!). Pihassa todellakin nyt auto. Jurvakka katseli kyyryssä, kuinka ovi aukesi ja mustat korkokengät kopisivat ohitse.

“Kkkh täällä Possu ouvö-tsaali! Joku femakkokkh puskee perimeettereillä, aisait visiböl rotser-rotser! Khhkh! Seuraamme kkkhkhkh tilannettkkhh! Khhk.”

---

Mähönen katseli leiliensä takaa sohvalta, kuinka kopean näköinen ja viimeiseen asti pyntätty puuma käveli Santasen luo ja ojensi lappusen. “Pomolta terveisiä.”

*ks. Räkänokkien joulukalenteri 2013.

** Kaikki hyvät leffat, kuten van Dammet ja Arskan leffat ja...no kaikki, tiätsä