keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Räkänokkien joulun mielikuvakalenteri 2013, Luukku viisi


Helsingin huumepolliisin työmaalla oli varsin hiljaista. Takahuoneessa koulutettiin uutta työkalua, huumesalamanteria, joka kuulemma muuttuisi pinkiksi huumeita nuolaistessaan. No, eipä ollut muuttunut vaikka toistakymmentä pingviinitarraa oli jo liponut. Jännästi sen silmät pyörivät eri suuntiin ja värit vaihtelivat ruskeasta mustaan, mutta eivät pinkiksi. Huolestuneen oloinen Taapero käski vielä kouluttajan kokeilla, josko lisko löytäisi sisäisen pinkkiytensä kokkelilla. Ohhoh näitä päiviä. Ohhoh Säästetää ja säästetää. Huumesalamanteri. Mitähä seuraavaks? Huumekärpänen, jonka perse pärisee eri tavalla jos on jointtia ilmassa? Ohhoh hei ohhoh. Edellisviikolla treenattu subuteks-alpakka oli sentään päässyt hyvään vauhtiin kentällä. Jotain hyvääkin. Työhuoneen puhelin soi, ja Taapero käveli totutusti hartiat kyyryssä huoneen läpi ja otti tutun luurin hellästi kouraansa. Mitähän ohhoh taas?

”Halo-jata, Heltsingin huumepolliisissa, Taapero puhelimessa niinku aina.”


”Ohhoh. Siis ohhoh. Onko se pää nyt varmasti kuollu? Ahas, ohhoh. Josnyt kuitenkin varmistat asian ja upotat siihen huolella pari luotia, ettei taas käy niinku Pyhtävällä sillo. Mitä sä et halua on, että se pää alkaa kiljumaan kesken tiätsä ruokataukoa justku on tiätsä majoneesit suussa. Joo…joo se oli meille kaikille vaikeeta sillo illalla. Joojust.”

Luurista kuului kaksi vaimeaa tussahdusta ja taas neuvonpitoa jatkettiin.

”Nonni just. Siis missä se nassahti? EI SAAMARI. Ohhoh, tiätsä, ohhoh! Onko varma ettei ollu onnettomuus. Aijaa, just. No ei se sitte jos siinä se viestiki oli. …Ootteko soittanu lanssinpojat antamaan sille ilokaasua? Just, hyvä. Äläkä ala imuttelemaan sitä ite sitte, muistat kuinka kävi Kuusamossa sillo, ja piäki huoli ettei ne konstat huomaa sitä pulloo. Mitä sä et halua on, että ne konstat alkaa imemään sitä törsöö ja tiätsä pelleilemään niillä pirun pippurisuihkeilla. Muistat mitä sillo kävi Raahessa sillo. Joo... Joo, tiätsä se oli vaikeeta meille kaikille sitte aamulla. Joo, just. Juu-u.



Täältä katottuna teillä on siellä tiätsä sellanen keissi, että on nimittäi lentäny senpäiväne varpusparvi tiätsä tuulettimeen …haloo?...ai? Niiettä VARPUSPARVI ON LENTÄNYT TUULETTIMEEN. NII. EI, EI TÄÄLLÄ. SIELLÄ! EI, EI HOUSUIHIN KUN TUULEt…anna olla, ei mit…Nojoo semmonen mulle tuli mieleen, että sun on nyt mietittävä työjjakoo aika tarkkaa. Minusta voisitte selvittää sen sian alkuperää, että onko se niitä Jaalan sikoja vai tiätsä…haloo? NII ETTÄ ONKO SE ISOSIKA JAALASTA KU SIELTÄHÄN NE KAIKKI TULEE…, nii…jostaiha se on haettu ja noi ison possun kyllä tun…NII ETTÄ ISON JAALAN POSSUN KYLLÄ TUNTEE, nii ja joku vois käyä niissä kartan toisissa kohteissa… vaikka lähet ite käymään….joo, just-joo…



…Ei, ei siellä musta ole Mäkkäriä siinä keskustassa, mut olihan siellä se krilli siinä nurkalla...NIIN SE ÄHLÄMIMESTA SIINÄ...just-joo, otat siitä hiukopalaa jos tarttee. Joo, tilaat numero kasin ja vältä sitä kakkos,...NII ETTÄ VÄLTÄT KAKKOSTA, just-joo... ne tekee sen hyvin. Siinä on pekonia, just-joo. Jätät sen vihannespuolen vähemmälle, NII ETTÄ VIHANNEKSIA ET SITTE SYÖ just-joo, ei niistä mitää hyötyy ole tässä keississä. Just-juuh. Se, mitä sä et halua on, että sulla loppuu just virvelistä siima tiätsä, justkun pitäis alkaa naaraamaan sitä vonkaletta …niin, mä tarkotan sitä rosvoo, joo. Muistat mitä kävi sillo Enontekijöllä. Just-joo Se oli tiätsä meille kaikille vaikee päivä. Joo, just. Juu-u. …


Puhelu kesti ja kesti. Sanottiin heipat ja toivoteltiin taas hyvät joulut. Aina sillä joku ohhoh rankka keissi ennen joulua, miten se aina olikin semmosta. No semmosta se oli sitte ohhoh. Mässyttikö se ohhoh taas koko ajan merkkareita? No, jotkut asiat ei muuttunu.

Äkkiä takahuoneesta kuului iloinen kiljahdus kuin ballerina olisi juuri tallannut ensimmäistä kertaa Pähkinänsärkijänsä oikein.

No, toiset asiat onneks muuttuu. Pinkiks.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti