lauantai 14. joulukuuta 2013

Räkänokkien joulun mielikuvakalenteri, Luukku 14


Arja Meiluksen XO-marinoitu takapuolio hytkyy jeepissä kohti Jaalan SEOa. Samassa revohkassa tulee aika helvetin iso komppania Suomen armeijan solttupoikia, kaikilla väkevät piipuissa. Jeepin kapi(n)aiset suunnittelevat yllätyshyökkäystä SEOlle. Kaikki on alkanut väärinkäsityksestä, jota Meilus ei allekirjoita, koska ”semmosethan hoitaa sihteeri”.

Sisäministeri löytää Vekarajärven soden edessä olleesta, loppuunpoljetusta Lada Niva -merkkisestä autosta ns. ”likaisen pommin”, joka nussahtaa pahan kerran lärville. Nyt myös soden edessä ollut toiviokunta on pommin kyytipoikana olleen nussautus-vihjeen perusteella tulossa semikovaa kyytiä Jaalaa kohti…

Ei liene monelle teistä (kolmesta lukijastamme) yllätys, että SEOn piha oli tyhjä kuin pukin pussi joulupäivänä. Asfalttipihaa reunustavissa koivuissa pihan tilannettomuutta tapittanut talitintti plönäytti jokseenkin märän kakan kommentiksi ja lensi äkkivikkelää johonkin järkevämpään mestaan heittämään parit titityyt. Tämä piha ei laulattanut ketään.

SEOn baarin ikkunassa oli harmaankeltainen posteri, jossa oli kasari-Ilta-Räkä™ lööppeineen: ”Manun lentiskäsi turposi, Tellulta kylmää”, ”Korpat-Sovin otsaläikkä onkin arrekartta!”, ”Talbot Horizon, vitsi mikä tykkipeli!” ja ”Ruutuässä: Vilauttiko Viljamaan Sirpa taas liikaa?” Toisessa posterissa oli Jaalalainen otsikoillaan ”Mairen mammarioshow oli liikaa valtuustolle” ja ”Nyt esittelyssä nuori poliissihahmo Saari-Liuskekivi: ”Kirjoitin ensisakkoni eräälle tummalle kusi-miehelle! Nyt tuntuu mieheltä!”

Sisällä baarissa ei nyt sentään kuhissut, mutta kyllä ihan pikkisen jotain tapahtui. (Niille, jotka eivät ole kymenlaaksolaisia tai eivät ole käyneet esimerkiksi Heinolaa kaakommassa, sanottakoon, että ”kuhina” voidaan kymenlaaksossa määritellä esim. jaalalaisittain ”kahden ihmisen kulkiessa ohi niin, että molemmat ovat eri puolilla peltoaukeaa”.)

Tiskin takana seisoi iäis-tanassa SEOn viiksekäs myyjä. Äijän nimeä ei kukaan Jaalassa tiennyt. Tyypistä puhuttiin ”Viiksenä” tai ”Setänä”. Mies ei hievahtanutkaan paikaltaan. Ylähuuli kävi ja sen päällä oleva karvake turisi ylös-alas. Paksujen silmälasiensa takaa maailma näytti niin vinjetoidulta, ettei sitä tässä oikein sanoin voi edes kokenut Räkänokkien™ kirjoittaja puida.

Kassakoneen edessä oleva juhlamokka oli palanut jo männäviikolla pohjaan, mutta siinä se vieläkin kehittyi kannussa. Liptonin teepusseissa oli enää häivähdus keltaista. Tiskin kylmäosastolta sai Dokto-Pepperiä neljällä markalla pullo ja olihan siinä KariKrändiäkin ja Tetra-trippejä ihan parilla markalla per laukaus myynnissä. Pullojen päällä olevalle hyllylle oli kuollut kaksi meetvurstisämpylää, kylteissä luki ponnekkaasti ”Pahimpaan nälkään: metukkileipä! Vain 5 mk kipale!”. Läpinäkyvän tiskin päällä oli kolme viiriä,  joiden alkuperästä kukaan ei oikein ottanut selvää. Vasemmalla oli perseeseen ammuttu karhu sinisellä taustalla, keskimmäisessä oli kiiski verkossa ja kolmannessa oli havunoksia kasvava sydän harmaalla pohjalla. Ihme touhua.

Tiskin vasemmalla puolella oli lukittu jäätelölaari, josta saattoi ostaa vintage-Eskimo-puikon tai -Villevallattoman (enää oli jäljellä minttuja) hintaan 8 markkaa kappale. Viiksi piti tarkkaa huolta laaristaan, ettei vaa vintakepuikot päässy sillai jännästi happanemaa ku sit luukkuu sulettii ja auottii yhtäkyytii. Iltaisin hän sammutti laarista valot ja käänteli boksia ympäri kuin parasta barreliaan, sekoitti jätskipuikkoja leipälapiolla ja laittoi huolella taas laarin kannen lukkoon, klik. Jos oikein oli käynyt myyntiflaksi, niin Viiksi saattoi yhden vaniljatikun tuupaista naamaan illan päätteeksi. Noh, niitä iltoja oli ollut harvoin. Noh, itse asiassa niitä oli yksi, mutta siitäkään hän ei muistanut kuin pätkiä. Oli näet ollut milleniummiaatto. Eräässä niistä pätkistä baari oli täynnä nahkatakkisia baikkereita ja hän - tosi jännä juttu kyllä - nojasi ilman housuja pelikoneeseen. Rullat pyörivät ja joku nytkytti häntä sillai jännästi. Yksi kerrallaan rulliin tuli RAY, RAY ja tadaa RAY ja baikkerilauma huusi ”Nytse tulee, Reiska tulee!” Tätä olivat seuranneet taputukset ja ”bravissimot”. Seuraavana aamuna takapuolta kuumotti jännästi ja ohop, kassakonehan oli äyriäisiään myöten täynnä markan kolikoita. Tosi jännästi myös kaikki bilispöydän pallot olivat jännässä voiteessa. Kyllä tuollaisesta sai yhden jätskin palkkioksi ottaa.

Baarin takalooshissa istui Jubelix Moilanen yllään valkoinen, pitkä minkkiturkki ja päässään punainen pipo, joka oli nähnyt parhaat vuotensa öbaut 70 - 80-lukujen taitteessa. Pöydällä olevassa rommilasissa olivat enää höyryt jäljellä, mutta aina välillä lasi nousi Jubelixin huulille ja sitten tuo roikales pitkällä kielellään lipoi lasin pohjalta viimeisiä molekyylejä. Moilasen vieressä olivat hänen paritusrenkaansa peltoaurat, leidi Rosamunda ja leidiboi Petteri, jotka pureksivat purkkaa eritahtiin. Mäisk-muisk-smäik-smöik-smäik-smök-smk-smölven-smäiks-smölven.

Rosamundalla oli kädessään Jubelixin super-mega-ältsi-enityys-salainen musta vihko, jonka kannessa luki ”Salane, eisa katto” maatiaskissan kokosilla kirjaimilla. Rosamundan etusormi kulki aukeamalla, jossa oli kuvattuna Vekarajärven alue: Tuossa oli sode ja sen edustalla oli hmmm aika paljon tikku-ukkeleita ja isoista tisseistä päätellen yks akkeli ja hmmm nehän olivat ihan kakassa kaikki! Sitten siinä oli tosi piiiiiitkä Maipahhi tai joku muu limu-siini ja sen edessä paksu mies, jolla oli Turun baani päässä…eikun se oli silinteri. Tuossa oli Fiiatin-paskaväni ja sikoja. Tuolla toisaalla oli karmiais-mehtä, jonka keskellä oli sotaukkoja ja kas - sielläkin oli yks akka. Tällä akalla oli kädessään hmm joku kirja eiku siihen oli piirretty tuommonen nuoli, joka kertoi kirjan olevan ”Sudepentujekäskiria”. Naista osoittamaan oli piirretty kaksi muutakin nuolta. ”Punaviinimarinati-perssi” osoitti pyllyyn ja sitten ylhäältä akkaa osoitti ”kallis tuulpuk”.

Kun rommihommiltaan ehti, Moilanen turautteli tuubistaan valkoista möhnää Mairen leipomille pipareille, joita oli ylt’ympäri baarin pöytiä. Maire oli sanonut, että ei haitannut, jos pipariin mäiskyi moivetta kunnolla. Sittenpähän oli pinnalla enemmän nuoltavaa!

Kun tarkemmin katsoi, SEOlla oli pipareita jännällä tavalla ihan helvetisti. Viiksi katseli pelikonetta ja pyöritteli ylähuultaan.


Jubelix Moilanen, mitä ihmettä sinä puuhaat?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti