Syöksysämpylä saavutti Jaalan Seon ensimmäisenä, vaikka oli
lähtenyt matkaan viimeisenä. Heti sen perässä pihaan kiihdytti reilusti yli
neljääkymppiä kiitänyt sinapin värinen Datsun. Turre nousi ulos sämpylästä
valon nopeudella ja riensi tervehtimään Datsunista purkautuvia merkkareita
mähryäviä etsiviä. Sivummalla ilmavirta pyöritteli Moilasen aamutakkia ja
helisytteli kulkusia lähes jouluisasti, kun huumepolliisin Hoowkki vaappui yläpuolella
ja laskeutui epävarman näköisesti Seon pihaan. Kopterista hyppäsi ulos Mikko
Taapero, joka niin ikään syöksyi kuuntelemaan Saari-Liuskekiven raporttia
aiemmista tapahtumista. Saaka keskittyi hieromaan nahkahousuissa lionnutta laardimaista harmonikkaansa. Kohta huoltamon pihaan jyristi myös Jurvakan ohjastama Fiiatti-merkkinen
maija. Kiiskiö avasi maijan takaosaston ovet, josta purkautui ulos presidentin,
Puuhellan, ministerin ja sikojen lisäksi myös alaston Kaaleppi Rinta-Talja.
Yhtäkkiä meno pihamaalla oli kuin markkinoilla. Kaikki puhuivat yhteen ääneen
ja osoittelivat sinne tänne. Tunnelmaa tiivisti lisäksi Krööningin Turren
hampaattoman isoisotädin ilmaan laskema tiukka tuhnu, jonka metaanipitoisuuden
mittaamiseen olisi tarvittu Richterin asteikkoa.
”Se mitä me ei ohhoh haluta on, että nyt me ei
tiedettäiskään kuinka tästä edetä, ettei vaan kävis ohhoh niinkun sillon
Ruukissa seiskytneljä, kun me ei yhtään ohhoh tiedetty miten siitä edetä”,
Taapero neuvoi muita.
”Jåå-å, de-e-javisst”, Turre säesti.
”Tuo on totta”, Saari-Liuskekivi hieroi
hiuslisuriaan.
”No mitäs meidän täytyy nyt sitten tehdä?”
Jurvakka oli ainoa joka kysyi ääneen olennaisen. Kiiskiö loi häneen murhaavan
katseen.
”Onkos teillä idiooteilla mitään suunnitelmaa?” paskaministeri
tivasi.
”Täähän on vähä kun Sikarikkaissa ja sairaanrumissa toissa vuonna jaksossa Siila, tuo läski pomottaja ja
haaraliikkeitä virkkaava nahkapäällysteinen tornaado, joka ei tiiä kenen kanssa
on naimisissa, vaikka on samaan aikaan naimisissa sekä Eerikin, Ritsin, Törnin,
ittensä, Teilorin, Meisin, Ruukin, Stepanin, Sallin, Tarlan, Larkin että
Karoliinin kanssa, blaa blablaa…”, Puuhella selosti, mutta kohta kukaan ei
enää kuullut hänen ääntään, sillä pihaan jyristeli parhaillaan puolet Suomen
armeijasta. Keulilla posotteli vihreä maasturi, mutta vielä senkin edessä
ratsasi tärkeänä Arja Meilus von Mannerheim uudella Sauva-nimisellä ratsullaan, johtaen tärkeän joukkonsa kohti uusia tärkeitä etuuksia.
IIIIIIIIIIRGHHHHHHIIIIIIIIIIIIUUHHHHHHPRKLIIIIIHHHHHH!
Äkkiä ilman halkaisi pihatallista kuulunut järkyttävä, selkäpiitä karminut kiljaisu, joka sai kaikki kalpeaksi. Kukaan ei sanonut mitään, vaan hiljaisuus
täytti viimeisenkin sopukan Seon pihassa. Jokaisen teevadeiksi laajentuneet silmät olivat kuin nauliutuneet
tallin oveen, johon oli maalattu suuri rasti ja sen alle teksti ”Tääl nassahtaa!”
Mikko Taapero ymmärsi
rynnätä ovelle ensimmäiseksi, mutta turhaan. Ovi oli ja pysyi kiinni. Taapero
nyki ja nyki, mutta ovi oli jämerästi lukossa.
AIJAIJAIAIIII-IIIIIIIIHHHHHHHHHHH!
Selkäytimiin saakka tunkeutunut järkyttävä huuto jatkui oven toisella puolella.
Taapero repi kahvaa tuloksetta. Muut katselivat avuttomina toisiaan.
”Ohhoh”, sai Taapero sanotuksi päästäessään otteensa lukitusta ovesta. Saari-Liuskekivi
mässytti merkkariaan ja raapi lisuriaan mietteliäänä. Jurvakan höyrynenä päästi
veturimaisen puhauksen ja hiljeni. Kiiskiökään ei muistanut mököttää.
”Te avuttomat vähemmän tärkeät perkeleet”, Meilus-Mannerheim mietti
ääneen menetettyjä tärkeitä etuuksiaan.
”Te kyvyttömän saatanat”, sisäministeri säesti.
”Tämähän on kuin Sikarikkaiden ja sairaanrumien jaksosta ”Törnin ja Ruukin nussaus, joka nussahtikin Siilan läskinuusiksi, ja
koko Ritsin ylpeä nussukka nusahti Karoliiniltakin tussunnuusiksi blaa blaa…”
Wrummm-wrmmmmmmm-WRUMMMMMMMM!
Yhtäkkiä väkijoukon halkaisi Turren Syöksysämpylän revittelevä ääni. Neliraajahalvaantunut, sokea isoisotäti
oli hypännyt puikkoihin ja ennen kuin kukaan ehti edes ihmettelemään, hän kiihdytti
auton pihatallin seinästä läpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti