“Tulke Kusa, tulkeny tosi äkki! Ruho sillal, sileio päätä! Kauhiavoikauhia!”,
kristillisnigeeriläinen ääni kiljui puhelimeen. Sylki lensi ja lähes välittyi
linjoja pitkin poliisiaseman luuriin, sen verran oltiin nyt paniikissa.
“Matkalla ollaan”, Saari-Liuskekivi vastasi puhelimeen vähintään yhtä
kiihtyneesti, laski kuulokkeen alas ja rapsutti hiuslisäriään tärisevin sormin
sillä seurauksella, että se tipahti pöydällä viime viikosta saakka lojuneeseen
iskenderkebabiin. Sitä ei kuitenkaan voinut jäädä murehtimaan, sillä nyt oli
kerrankin kiire. Saari-Liuskekivi survoi kebabista tahmaisen lisurin
salkkuunsa, nuolaisi sormensa puhtaaksi, kirjasi sudokuun vielä yhden kutosen, söi
vanhan korvapuustin loppuun, siivosi työpöytänsä ylimmän laatikon, tyhjensi
roskiksen, teki kestoloton, pesi tekarinsa, kävi vessassa, vaihtoi vatteensa, soitti äidilleen, luki yhden luvun kesken olevasta jännäristä, nappasi salkun
kainaloonsa ja säntäsi autolle. Näin tärkeitä hälyjä ei juurikaan tullut, joten oli toden totta pidettävä kiirettä. Että
nyt ruho Kuusaan sillalla, ruho ilman päätä! Saari-Liuskekivi ei ollut nähnyt
ruhoa kuin muutama vuosi sitten virman pikkujouluissa, joissa hän oli eksynyt
kanslisti Birgit Ala-Petunian kanssa samojen vällyjen väliin. Siinä oli kipinät
sinkoilleet, kun karvaiset jalat niittivät toisiaan ees sun taas. Peittokin oli
ollut Birgitin ruhon päällä kuin postimerkki, ja se olikin onneksi ainoita
muistikuvia mitä siltä reissulta jäi mieleen. Ja se, että Birgit olikin mies.
Saari-Liuskekivi karisti epämieluisan muiston ajatuksistaan ja jarrutti
rikospaikalle niin äkäisesti, että Saabin jarrut kirskahtivat ehkä viimeisen
kerran. Hän avasi salkkunsa ja tälläsi sittenkin jorurttisen hiuslisärin
päähänsä ennen kuin astui autosta ulos, sillä eihän arvokas rikospoliisi voinut
esiintyä puolipukeisena missä sattuu. Hän rykäisi kurkkuaan myöten, yskäisi
pari kertaa tarkoituksella kämmeneensä ja liimasi tuotokset lisäriin, jotta se
pysyisi ojennuksessa. Saari-Liuskekivi nappasi vielä penkiltä suurennuslasinsa mukaan
ennen kuin astui ulos Saabistaan.
Sillalla makasi ruho ja ruhon vieressä seisoi reilusti ylipainoinen nainen
neonpunaisessa toppatakissaan ja kireissä ruskeissa nahkahousuissaan. Hän
näytti kirjaavan asioita muistivihkoonsa. Ilmeisesti hän oli niitä Kuusaan
poliisiaseman kuuluisia “vähän paremmin syöneitä” konstaapeleita. Taisi olla
muuten niin, että kaupunkien raja meni juuri tässä sillalla, joten
kristillis-nigeerin puhelu oli välittynyt molempiin poliisipiireihin. Ylikonsta
Saari-Liuskekivi pieraisi varmuuden vuoksi ennen kuin käveli naisen
ja ruhon luo. Tuntui, että nyt muuten tulikin varren kanssa, mutta sille ei
voinut tässä kohtaa mitään. Onneksi jalassa oli sentään Pläkhoossit eikä
mitkään sokkarin alelaarin kertakäyttöiset. Pläkhoossit pitivät soossit
sisällä, se oli ennenkin todistettu ja paistolämmin fakta.
Ylikonsta Saari-Liuskekivi seisahtui naisen vierelle ja vilkaisi maassa
makaavaa ruhoa. Ilmassa haisi selvä ruumiin katku, joka pisti naisen ja
ylikonstan kummatkin yökkimään. Silmiä kirveli ja oli hengitettävä suun kautta.
“Ei epäilystäkään, tämä ruho on ollut kuolleena jo useamman päivän”,
nainen yski vedet silmissä ja ojensi kättään esitelläkseen itsensä:
“Rikospoliisi Saaka Kortti-Backa.”
Samassa ruho liikahti maassa ja korahti. Kortti-Backan kasvoilta paistoi
aito kauhu ja valtava etureppu purskahti ulos hänen kireistä nahkahousuistaan.
Saari-Liuskekiven poskien välissä venttiili petti jo toistamiseen ja ilmaan
pääsi tosi märkä turahdus. Ruho liikahti maassa uudelleen ja näytti aivan, kuin
se olisi kääntänyt kylkeään.
“Mu-mutta… Sehän on Krööningin Turre, omana itsenään ja täysin elävänä”,
hämmästeli Saari-Liuskekivi tunnistamaansa kylähullua. Samalla hän ymmärsi,
että ruumiinkatku tulikin hänen omista päntseistään eikä suinkaan maassa
makaavasta miehestä. Hän työnteli sormillaan housuja syvemmälle vakoon
peittääkseen enemmän lisätulvat, sillä Kortti-Backa haukkoi muutenkin jo
henkeään.
Samaan aikaan kauempana sillalla kristillis-nigeeri huitoi hätäisesti
konstaapeleita lähemmäs.
“Tulke äkinyt täne, täälo se ruho, pääo irtileikatu, täälseo eikä siel!”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti