Mjämm-jämm-mjämmmmnnnjammm. Saari-Liuskekivi mässytti toisessa poskessa Sepin erikoista ja
toisessa muutamaa merkkaria. Hän oli saapunut Saakan kanssa hämmästyttävän
nopeasti Anjalan keskustaan, jonne yksi kartan nassahduksista oli merkitty.
Ensin toki joutui pysähtymään Mylsän krillillä. Nälkä oli syytä pitää loitolla,
koskaan kun ei tiennyt minne joutuu seuraavaksi. Ruokaan liittyvillä asioilla
ei sopinut leikkiä. Ja sitä paitsi heti kohta kun toi triplahamppis on syöty,
ja noi ranut ja noi makkarat ja toi lihapiirakka, niin sitten kyllä mentiin.
Aikaa ei ollut sekuntiakaan hukattavaksi, kun kysymys oli näin kierosta
konnasta, etsivä päätti mielessään.
Kiiskiö ja Jurvakka ajoivat kohti Vaalaa.
Saatananmoinen matka, mietti kiukkuinen Kiiskiö itsekseen. Tässähän ehtii
työvuoro loppua ennen kuin sieltä takaisin ehtii, helvetti, viiden sadan siivu
suuntaansa! Mutta kun kerran käsky kävi, niin ei auttanut muu kuin totella.
Kiiskiö luki kulmat kurtussa karttaa ja Jurvakka ajeli. Radiossa pauhasi
dägädägä ja Jurvakka hytkyi hyväntuulisena ratin takana. Häntä ei näyttänyt
harmittavan, että keikkaa pukkasi Kajaanin yläpuolelle.
“Se on
nykyään aika erikoista, kun on nämä uudet hätäkeskusalueet sun muut”, Jurvakka
jutteli lämpimikseen.
“Sitä
voi tulla keikkaa ympäri Suomen!”
“No
vituttaahan tämä”, Kiiskiö nurisi.
“No
äläs nyt, mikäs tässä on ajellessa”, Jurvakka yritti vielä.
“Olishan
sitä ollut parempaakin tekemistä”, Kiiskiö tuhisi. Jurvakka laittoi suosiolla mankkaa
kovemmalle ja jatkoi vislailuaan. Dägädägäjäbäjäbäjämmm… Enää kolmesataa
kilsaa.
Saari-Liuskekivi
nuoli sinappia paidanhelmastaan. Saaka maiskutti vieressä haukkoen sekä
henkeään että viimeisiä suupaloja lihapiirakastaan. Kumma tyttö, ähisee kuin se
Jaalan Seon myyjä, entinen pornotähti. Vanhempi etsivä huuhteli hiusleparetta
lasissaan, ravisteli enimmät märät maahan ja iski lisurin takaisin paikalleen.
Seuraava etappi olisi ravintola Mariskofi Anjalassa. Täsmälleen sen päälle oli
piirretty rasti siihen karttaan, joka pakastearkusta löytyneen sian pers-anaaliin
oli tolloksi tungettu. Saari-Liuskekivi oli jakanut porukan ja lähettänyt
Kiiskiön ja Jurvakan Jaalaan tarkistamaan Taaperon antamaa sikavinkkiä. Arja
Meilus oli lähtetetty puolestaan Tuohikottiin tarkistamaan toista kartan
rastia, koska tarinan poliisit olivat loppuneet jo kesken. Saaka yski viimeiset
muruset alas ja viikkasi housuista ulos turahtaneen mahansa kolmella
taitoksella nippuun ja survoi takaisin nahkapäntsien sisään. Etsivät
sulloutuivat Datsuniin ja lähtivät kohti Anjalaa. Vrummm..ysk ysk.
Hetkinen, eivät lähteneetkään, sillä Datsun ei lähtenyt käyntiin. Vrumm… ysk
yörghhhh… vrumm.. Ysk. Vrumm… Yskyskyöhhh… VRUMMMMMM! No niin, nyt etsivät
lähtivät kohti Anjalaa. Kesken matkan vanhemman etsivän puhelin alkoi soittaa MC
Koppakuoriaista. Saari-Liuskekivi vilkaisi näyttöä. Mikko Taapero luki
näytöllä.
“Halojata
halloo, Saari-Liuskekivi puhelimen varressa”, etsivä vastasi ystävälleen.
“Nonni just, sinähä se siellä kun
sinullehan minä soittamaan. Ohhoh tiätsä, ohhoh!”, aloitti Taapero
jaarittelunsa.
“Niin, sitähän mä vaan, että mitä sä et
halua on, että ne konstat kusettaa sua. Ohhoh mutta niinhän tässä on kuitennii
tainnut käyvä. Tiätsä kun mä luulen, että nyt on niin, että ohhoh se Anjalan
rastiruksimikäsenytolikaan, ni se rasti oli vaa hämäystä. Nii, nii mä luulen,
joo, just, juu-u. Mitä sä et halua on, että tässä käy nyt niinkun ohhoh sillo Rapojärvellä.
Muistat varmaa mitä sillo kävi? Sua kusetettiin ja vietii ku sitä helkkarin kuuluisaa
vierasta sikaa. Nii. Justiisa nii. Haloota? Hallo!? HALLOO?? Nii, ET HALUA,
ETTÄ SUA KUSETETAAN! NII. EI, EI, EN OLE KUSSU HOUSUUN! KUN ETTÄ ET HALUA, ETTÄ
SUA KUS… No, anna olla, ei mit… no niin. Niin justiisa. Vierasta sikaa. Eikun
ei.. Mtäh? EIKUN ETTÄ VIERASTA SIKAA VIETIIN. No, unoh… nii, unohda se. Haloo?
Ohhoh kuuletsä? Kuulet, ohhoh no viimein. Nii, siis älkää suotta menkö sinne
Anjalaa. Mitä sä et halua on, että sun pitäs ollakin jossain toisaalla ja sua
hämätään. Kato ku niitä rasteja tarkemmin miettii, ni ohhoh sun pitäs olla
siinä, missä ne rastit kohtaa, kun niistä piirtää viivoja silleen tiätsä ohhoh
FBI-tyyliin. Justjoo, niistä voi laskee sen keskipisteen. Nii, niijustjoo. Just
nii. Viivoja? Joo, onhan me täällä piirrelty viivoja juu. Täh? HALOO? MTÄH?
HALOO?? HALLOOOTA??? NIIN, ON VEDELTY VIIVOJA! Haloo? Joo, niikylläjoo. Mutta
että nii. Mitä sä et ohhoh halua on, että tää nyt kusee koko homma. Käänny
kuule ympäri ja suuntaa kaikki sun ohhoh partiot sen kaupunginjohtajan Ladaan.
Siellä nimittäin nassahtaa. Se kartan eli ohhoh mäpin keskipiste on just siinä,
missä se Lada oli siinä pihalla aiemmin. Toivottavasti se on ohhoh vielä siellä
etkä päästäny sitä liikeelle. Päästit? No ohhoh nyt äkkiä soittamaan, että
pysyy paikoillaan. Se sian pää kun oli vaan ohhoh vaan alkunassahus. Nii,
aivan. Ohhoh no joo, se Jaala kannattaa vielä tarkistaa, kun siitä ei koskaan
tiijä. Mutta unoha ne muut. Aivan. Nojoo, onhan siellä vielä se paaaaaari,
tottakai! Sieltä saa perskuta Lahden kolmosta edelleen. Muistan, muiiiistan, ohhoh mitkä
pilleet ne olikaan sielä sillo toissa itsenäisyyspäivänä ohhoh mut mitä sä et halua on, että…”
Arja
Meilus ajoi äkäisenä Ladallaan valtatie viidellätoista kohti Tuohikottia.
Helvetti mitä touhua, itse kaupunginjohtaja laitetaan poliisihommiin! Jo on
aikoihin eletty.
RINGGGGGPRKLRINGGGG!!!!! Meiluksen matkapuhelin soi etupenkillä äkäisenä kuin omistajansa. Meilus
vilkaisi näyttöä. Saatana, se on se
idiootti poliisi hiuslepareineen! Hän läväytti puhelimensa kokonaan kiinni. Tässähän joutuu
vielä tekemään ja hoitamaan ties mitä juttuja lisää, jos sille vastaa. Tik-tak-tik-tak.
Ailus käänsi radion kovemmalle ja polki työsuhdeautonsa kaasua kuin tulpatonta
mopoa. Hän ei kuullut, kuinka takakontissa tikitti. Tik-tak-tik-tak.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti