Arja Meilus seisoi aukean laidalla edessään komppaniallinen vetreitä, jänteviä sotapoikia. Oli tultu siihen pisteeseen, että oli aika pitää puheita ennen suurta pamausta. Tällaiset puheet olivat tärkeitä asioita, niitä pitivät aina tärkeät ihmiset, joilla oli tärkeitä työtehtäviä. Tsöötsil, Mannerheimi, se Napakympin Salmelainen, Jyrki Otila, Ylönen…Meilus muisteli kaikkia hyviä puhujia ja tsemppasi itseään suurta hetkeään varten.
Yhtäkkiä aukean yltä lensi helikopteri todella matalalla. Miten tuo kehtasi noin läheltä ja ihan päin persettä hyi tuollei heittelehtii…eikä ollut edes harjoittelukolmiota pyrstössä! Äitiskö sut opetti lentämään! Kohta tihutti vettä hetken mutta sekin loppui. Mistä tuokin sitten sato, tässä pilviä ollut missään! Sääkää ei ollut enää entisensä, perhana! Pitäis säätää kaupungintalolla tirektiiviä ja aliohjaus-liparetta, jotta tämäkin asettuisi. Suljettujen ovien takana, joo. Siellä voi tehdä paljon kyllä muutakin, vaikka sen keskustalaisen Jörnimön kans...nyt Arja keskityt! Oli aika vetää häthätää jeepissä väsätty puhe kohottamaan poikien mielialaa. Meilus nousi seisomaan jeepin perästä roudatun laatikon päälle, kaivoi jeeppikyydin myötä syvälle persvakoon uponneet Vihtoorin Salaisuus -pikkuhousunsa jälleen oikeille raiteille ja aloitti:
”Sotilaat! Meedpörjare! Mulla ei ole teille tarjota mitään muuta kuin pipareita, joku pullankäntty ja muutamalle jäntevälle teistä yks märkä ylläri ennen kuin lihava leid…no hampuusi jodlaa. Te puolustatte mun, ylimmän marsalkkipäällikkönne etumu…etuisuuksia! Te taistelette mun kaupungintalon saunavuorojen puolesta, te taistelette mun työsuhdeasunnon puolesta, te taistelette mun ateriaedun puolesta ettekä perkele koskaan antaudu - paitsi te komeat veijarit siellä vasemmalla, minulle! Te painatte peitseänne syvälle minu…peltoon, kunnes on aika paukuttaa putket tyhjiksi ja vapauttaa sorvi…sorron alle jäänyt nain...jaalalaiskansa! Nyt, oi te Suomen kansan rohdokkaat, nouskaa tekemään karviais-rintaisen miehen työ…paitsi te kolme läskiä B-miestä siellä oikealla, te keitätte mulle kahvit ennenku lähdetään. Meedpörjare, se on kuulkaas menoa nytte. Antaas laputtaa siitä autoihin! Tsup tsup hipit!”
Meilus tiesi, että kaikki tärkeät puheet pidettiin aina monella kielellä, niin tokihan hänellä oli myös se kansainvälisversio, joksi hän nimitti kauniita ulkomaankielis-tekstejään:
”Souldstöörs! Meedpörjarerna! Ja haar intte offer dei enitin els patte sam pusi no veit…sinamon kukiis und bullar und nokra av pådei mait ket sam vet änd teisti suprais - jak menar intte klöki! Duuska tsemppa för mai rait fo hävä däm-bik mänsön, duuska tsemppa för mai, joor kreit-käpitään änd liidö, rait tu hävä diisent mat fö dinö evridei, än nevö-evö surendö - pat juu gais ouvo teer onte vänster - för mei juu mast! Nau, oh yöu greit heeri-tsests of Fin-landia, bii velkam to enter dendäär biilarna änd vis tous enemiis på Jaala’s SEO somme TAF FAKIN KRISMÄS!...men dyy fätsous däär på hööger-portta, dyska prykka mei sam kafi nau. Souldtsöös, viiska hitte shitte vitte fan! Nau duuska triisam med mei ockke hurrah! HURRAH HURRAH HURRAH.”
Meilus korjasi tuulipukuaan ja astui alas korokkeeltaan sangen tyytyväisenä. Ammuntojen johtaja tirskui edelleen asennossa, mutta pystyi pitämään Rään™ hyvän matkaa sieraimensa sisäpuolella. Hänen vierellään hytkyivät muutkin kapiaiset. Onneksi aseisiin oli vaihdettu Räkä™-päät jo hyvää aikaa sitten, kun kävi selväksi, että Meilus oli diktaattori ja vallanhimoinen tuulipukumulkku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti