Räkänokkien joulun mielikuvakalenteri 2013, Luukku neljä

Suur-Kouvolan kaupungintalon edustalla parveili vielä jonkin verran ihmisiä, sillä perinteinen joulunavaus oli juuri loppumaisillaan. Portailla seisovan kaupunginjohtaja Arja Meiluksen otsasuoni pullotti tavallistakin enemmän. Hänen oli ollut tänäkin vuonna pakko pitää joulupuhe näille rumasti pukeutuneille taviksille, jotka raahautuvat vuosi vuoden jälkeen katsomaan tätä iänikuisen väsynyttä joulutapahtumaa. Tästä nyt ei saanut kiinnostavaa mitenkään. Sama tonttuparaati joka vuosi, samat pikku nilviäisten joulumyyjäiset ja loppuun aina se sama Elimäen maamiesseuran naisjaoston naturalistihaaran lauluesitys, joka ei koskaan, EI SAATANA KOSKAAN, mennyt lähimainkaan nuotilleen. Viime vuonna Keimosen Kengän ikkunat räsähti kertanuotista rikki, kun Kustavi-Turolan Mirkku kiljui kitarisat suorina hieman korkeampaa oktaavia. Tänä vuonna soraääni kuului takarivistä, kun siellä joku lihava lomittajanaturisti teki tsänettsäksönit, vilautti tissiään ja yritti osua samaan aikaan ylästemmaan. No, ei osunut.

Arja Meilus väläytti yleisölle väkinäisesti vielä kellahtunutta hammasriviään, johon oli tarttunut huulipunaa. Sitten hän sulki mikrofonin, oikaisi tuulipukuaan ja asteli väkijoukon läpi tärkeän näköisenä kohti talon eteen pysäköityä työsuhde-Ladaansa. Nyt sai tämä shöy luvan riittää. Tukehtukaa torttuihinne.

“PII-PAA, PIIIIIII-PAAAAAA, VÄISTÄKÄÄ HYVÄ HERRASVÄKI, PIIPAAA-PIIPAAA, TÄÄLTÄ TULEE POLLIISI!” Kiiskiö ja Jurvakka kiihdyttivät vihreällä Fiat Ducato –merkkisellä pakettiautolla kaupungintalon eteen. Sireeniä ei ollut, joten Kiiskiön pää oli ikkunasta ulkona ja hän karjui megafoniin piipaata. Olikin pitänyt päällikön ostaa viime kuussa tämä ruosteinen lommokasa siltä kuusaalaiselta kaljupäältä uudeksi poliisiautoksi! Eihän tällainen romu ollut maijaa nähnytkään, mutta minkäs teet. Jurvakka oli sentään kirjoittanut auton kylkiin suurin kirjaimin “POOLISI” ja asentanut katolle pari sinivilkkua. Kiiskiö hyppäsi autosta ulos jo vauhdissa ja säntäsi suin päin väkijoukkoon. Huonokuntoinen ja hieman ylipainosta kärsivä Jurvakka läähätti perässä niin ikään apukuskin puolelta, sillä kuskin puolen ovi oli rikki. Ducaton pakoputkesta pääsi pahaenteinen possahdus, joka jäi ilmaan kaikumaan konstaapelien rynniessä kohti kaupungintaloa. Ihmiset väistivät hätääntyneinä, nyt taisi olla isompikin tilanne päällä.

“Missä se on!?” Kiiskiö huohotti pistooli kädessään ja pälyili ympärilleen.

“Ni-i-iin… lääh.. huh… äh… mikä?” Jurvakka yritti saada henkeä takana.

“No se!” Kiiskiö intti ja muisteli miten aseesta otetaan varmistin pois.

“Niin ..huhhuh… mikä sitten?”

“No se! Mitä varten me täällä ollaan!” Kiiskiön äänestä alkoi kuultaa jo hermostuminen.

“Niin… huuuuhhuhhuh… mitä varten me täällä ollaan?” Jurvakka kysyi, kun alkoi saada viimeinkin taas henkeä. Hänen koppalakkinsa alta valui hikisiä hiusnoroja, jotka olivat liiskaantuneet otsanahkaan. Kärsämäisestä nenästä tussahteli höyryä pakkaseen huohotuksen tahtiin.

“Niin että mitäkö varten täällä ollaan? No koska se rikosetsivä soitti ja käski kiireellä tänne, hölmö!”, Kiiskiö moitti partiokaveriaan.

“No mitä se sanoi?” Jurvakka esitti aiheellisen kysymyksen.

“NO ETTÄ TULKAA POJAT TÄNNE!”, Kiiskiö huusi.

“No, täällä ollaan”, Jurvakka päätti sanailun ja istahti kaupungintalon portaille kuivailemaan otsikkoaan. Kiiskiö lysähti viereen. Niin, tosiaan, täällähän sitä nyt ollaan. Nyt on tehty mitä käskettiinkin. Kiiskiö suuntasi helpottuneena kohti myyntikojuja.

Saari-Liuskekivi piti lisuristaan kiinni naama valkoisena, kun Saaka hurjasteli yli viittäkymppiä kohti kaupungintaloa. Kiiskiö ja Jurvakkakin olivat matkalla kohteeseen hänen pyynnöstään. Etsivä näki ikkunoista vain suhinaa, sillä vauhti oli niin hurjaa. Pelko väänsi vatsaa, joka oli turvoksissa muutenkin niistä kolmestatoista juustohamppiksesta ja muutamasta pirtelöstä. Nyt oli puristettava poskia yhteen hyvin tiukasti, jotta vältyttäisiin enemmiltä lisävahingoilta. Entisetkin paistit hiersivät päntseissä kuin nokkoskimppu. Saakan Datsun murisi leijonan lailla lähdettyään käyntiin neljännellä startilla mäkkärin pihasta. Saakakin näytti murisevan kuin leijona, vai oliko se sittenkin läähätystä? Tyttö laski liikennevaloista yli, mutta tekikin äkkijarrutuksen seuraavassa risteyksessä, skriiiik-iiiihiihhiiiiiiik. Saari-Liuskekivi vaikeroi penkissään auton heittelehtiessä kaistoilla. Saaka teki muutaman käännöksen ja pysäköi karamellikaupan eteen.

“Otatsä mitää?”

“No tuo merkkareita.”

Saaka Kortti-Backa keräsi nikamansa taas yhteen ja könysi vaivalloisen näköisesti ulos autosta, mutta näkyi jäävän puuskuttamaan kaupan ovelle ennen kuin hävisi sisään. Vanhempi etsivä kävi sillä aikaa tapausta läpi mielessään.

“Kaupungintalolla nassahtaa enste”, hän pohti ääneen. Nyt oltiin epäilemättä tekemisissä järjestäytyneen, ehkä jopa kansainvälisen rikollisuuden kanssa. Hän naputteli mietteliäänä suurennuslasiaan. Sitten hän yhtäkkiä tiesi mitä tehdä. Etsivä päätti soittaa vanhalle ystävälleen Mikko Taaperolle Heltsingin huumepolliisiin. Hän jos kuka osasi ratkoa näin monimutkaisia tapauksia.

Arja Meilus starttasi työsuhde-Ladaansa kaupungintalon edessä. Persettä hiosti, ei olisi pitänyt laittaa tätä parempaa vuorellista tuulipukua tänään. Meilus pöyhi tukkaansa, lisäsi huulipunaa ja oli juuri pakittamaisillaan pois pihalta, kun hän huomasi jotain erikoista laappanansa takapenkillä.

“Mttäh helv…”, hän kivahti ylipunattujen huultensa raosta puoliääneen huomatessaan takapenkille asetetun pienen arkkupakastimen, jota hän ei ollut koskaan aiemmin nähnyt. Hän kurotti ihmeissään avaamaan sen ja vilkaisi sisään.

Kiiskiö oli juuri ahtamassa kolmatta torttua kokonaisena suuhunsa, kun kaupungintalon eteen pysäköidystä Ladasta kuului vertahyytävä kirkaisu. Jurvakka ratsasti parhaillaan Jarakaisen Martin porolla ja vilkaisi hätäisenä kirkaisun suuntaan. Calou keskeytti k(u)usikauppansa ja valkoiset killisilmät kääntyivät niin ikään katsomaan, kun Kouvolan suunnalta kuului järisyttävä huuto. Ylösen kuorsaus katkesi hetkeksi Saviston perukoilla. Sihteerin kirjoituskoneen naputus lakkasi ja tuoli narahti. Mairen “piparitarjoilu” keskeytyi Jaalan Seon takahuoneessa. Krööningin Turren hampaasta tippui paikka. Ducaton pakoputki oli hiljainen. (Kertakaikkiaan koko aika pysähtyi hetkeksi, sitähän tässä yritetään taas kuvailla.) Mjam-jamm-mjammm, merkkari perkele, mttäh? kaupungintalon eteen ehtineet rikosetsivätkin katsahtivat hämmästyneinä toisiaan Datsunissa karssupussit käsissään. Hiljaisen kostajan makea tuoksu levisi autoon.

Keimosen Kengän näyteikkunoiden takana vilahti varjo. Kohta rakennuksen takana kumi vinkui, kun epäilyttävän näköinen Hiase kiihdytti pois paikalta. 
"Hiiihhihih! Mmhhahahah!", joku hihitti etupenkillä.