Tuohikotti. Tuohikotti ei muuttunut koskaan. Samanlaista
kehysvillaista työläistaloa tien varrella, metsää susille ja vemppakomppanian
jääkäreille. Tuohikotin metsässä oli laskettu liuta räkäpäitä niin näreeseen
kuin Kettasen Anjan sukukalleuteenkin. Anja se vaan nauroi ja myi edelleen suklaarinkilää
paikallisen kasarmin sotilaskodissa.
Kun Tuohikottiin saapui, sinne jäi. No, ainakin Ladalla.
Neliveto-Nivalla saattoi päästä ne pahat mäet ylös asti ja siitä sitten jatkaa,
jos onnea oli. Yleensä ei ollut. Oli vain tuska sielussa, kun ylitti tietyn
pisteen ja mesta alkoi imeä sielun ilonsäteitä. Monet fyysikot olivat
laskeneet (ns. Minttu-Fernet’n teoria 1902), että Tuohikotin metsissä oli itse
asiassa superpassiivinen musta-aukko, jonka keskuksen episkopaalis-entidenttinen
säteily väänsi kristillis-pandeistisesti sielun tapahtumahorisonttia jokseenkin
pahalle mutkalle. ”Täällä ei ole hyvä ihmisen olla edes kännissä”, kirjoitti männävuotena
suosittu kymenlaaksolainen Raintain pojat -elintapamakasiini. Toisaalta olihan
Tuohikotti tunnettu mm. kirkkoveneestään ja siitä, että kylän moderneja
internetsivuja päivitettiin ahkerasti (ks. Tuohikotin seutu 2009).
Sivut itse asiassa olivat niin eksplosiiviset, että Räkänokkien™ toimittajat
ylistivät niitä sanoin:
- ”Herkullinen! Täydet viisi tähteä! Ihana tuo VPK-talo ja
ihanat noi kuvat. Ihan ihanaa kaikki. Saatan räjähtää tähän hunajaiseen
ihanais-hutunkiin!”
- ”En ole koskaan enää oma itseni! Nämä sivut takasivat ison
tunnetilan loppuelämäkseni! Purskahdan märästi ja julkisesti kaikkien silmille!”
- ”Öröfög. GÖglr *YÖÖÖRK-flyf*, saatana tätä kepappia kun
ryömii ylös vatsasta…ai mitä? Tuohikotti vai? No saimma siellä kerran pimppaa!
Oliko se Anja vai mikä sen mamman nimi…no eniveis, mä räjähdin siihen sillo
sode vessassa!”
Myös Räkänokkien ano-nyymiyttään suojeleva sisämaankirjeenvaihtaja totesi Tuohikotista oivasti:
- "Siis ohhoh, ohhoh. Tuohikotti. Oh-jes-ohhoh!"
---
Meiluksen Lada ei kiitänyt, se lensi pitkin pientä ja
sohjoista asfalttitietä. Perkele palkollisten asioilla, Meilus tuumi. Ei
auttanut itku-potkuraivarit tässä nyt, vaikka lähellä oli kaupungintalolla
sellaisetkin olleet. Tämän ajan henkeen kuului kaikenlainen turha nöyristely ja
niiailu. Piti komm…komm…kommunikoida ala…ala…alaisten kanssa. Hitto kun oli
vaikea edes ajatella sitä asiaa. Perkeleen perkele. Ei voinut enää nuolettaa
persettään sihteeri-Komosella, soitella pilareita polliisilaitokselle kaupungin
piikkiin, viettää toogajuhlia Hanksien kanssa edustusasunnolla Eskolanmäessä.
Perkeleen tylsäksi oli käynyt kaikki! Eikä kukaan tajunnut, että Meiluksen
hipiälle sopivat työtehtävät olivat enemmänkin laktofiilus-feodaalistyyppisiä
työsuhdannesopimuksia koskevat kehysriimineuvottelut tai joku vastaava
vaikeastisanottava ja -kirjoitettava ylimystökomiteallinen
virkamieslautakuntaisyhteisön lakiasiainpyrokratian miittinki. Ei tällainen maakuntakierros rahvaan
reviirille näin virman Latukalla oikein passannut. Ja mikä tuo tikitys oikein
oli? Tämäkin paska rakkine oli leviämässä käsiin kuin vakuutusjohtaja-Laamasen
heppi. Sottaista ja kerrassaan kelvotonta.
Onneksi sian pers-ananaalista kaivetun kartan rasti oli jo
aika lähellä, nimittäin Vekarajärven vank…kasarmialue näkyi jo ja kas,
tuossahan oli oikein salakoita sotilaspoliisipoikia, joilta varmasti voisi
kysyä neuvoa. Jossainhan päin se kasarmin sotilaskoti oli tätä sivistymätöntä
villimaata. Ja joo, oli aivan sama mitkä petoniporsaat siinä olivat edessä,
Meilus kyllä tähtäisi Ladan just eikä melkein siihen etuoven eteen. Saisivat
pojjaat vähän katseltavaa, kun tämä rotunaisen sääri heilahtaisi avoimesta
ovesta kuin vaatien nuolemista alhaalta ylös pitkin vedoin. Alhaalta ylös. Hitaasti.
Samalla saisi sataa kultahippuja ihan vähän sillei pehmeesti ja eritoten tärkeää olisi, että
paikan jehu saisi päästää ilmoille valkoisia kyyhkysiä ja saattaa johonkin tärkeään paikkaan, jossa puhuttaisiin tärkeitä. Siellä tarjottaisiin samppanjaa ja esiteltäisiin kalustoa. Sitten joku saisi avata konepellin tai takapaksin ja tutkia tyk...tikittävän tilanteen.
---
LÄHTEET
Tuohikotin seutu. 2009. Valkealankylät.fi.-internetsivut. Saatavissa: http://www.valkealankylat.fi/vakylat/tuohikotti/tuohik.htm [viitattu 7.12.2013].
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti