Räkänokkien joulun mielikuvakalenteri 2013, Luukku 25

- ”...kolmen, kahden, yhden KLIK!”

Hiasen oikealla ja vasemmalla puolella olevat sytytyslangat syttyivät yhtäkkiä palamaan ja kipinät alkoivat hitaasti kiivetä lankaa pitkin kohti asfalttipihan oikealla ja vasemmalla olevia lautakasoja.

- ”Ohhoh perkales tiedätsä huoh...!” Taapero nielaisi kuiskeensa.

- ”Klu...!”

- ”...perkele näitä liipasimiaki...perk...” 

- ”Sotilaat, rei’ittäkää tuo pukin per...!” 

Kukaan ei kuitenkaan ehtinyt yhtään mihinkään ennen kuin yksi ehti:

Näet auton takapaksissa ollut kristillisnigeeri oli osoittautunut varsin hankalaksi vastukseksi häntä pidelleille käsiraudoille, ja vanhana viidakkoninjana Calou oli räveltänyt niitä auki jo useamman minuutin takataskussaan olleella kusiveitsellä. KLIK, nyt aukesi rauda! HOOO-JAUEH* niin lennätti tartsanpotku takapaksin auki! Calou pomppasi yhdellä pantteris-loikalla kiinni Saari-Liuskekiven hiuslisuriin ja heitti sen lennosta kohti lautakasoihin kiiriviä kipinöitä, ja niin lensi lisuri kuin pume-rangi viuh viuh viuh NIP viuh viuh viuh NAP katkaisten tulilangan toisensa jälkeen ja slärvähtäen takaisin ärsytetyn kusimyyjän käteen sen jälkeen kun hän ensin oli tehnyt lentokaarensa loppuun näyttävän flikflak-sarjan, spagaatin, kärrynpyöräyritelmän ja päälläseisonnan tukea (Meiluksen tuulipuku) vasten!

- ”...hoh, perkales! Olihan lähellä!”

- ”...ps!” oli kaikki minkä Saari-Liuskekivi sai referoitua.

- ”keles...ja varmistinki...päällä saatana...ja tiukassa kuin mikä...hYKrkh-flyf...”

- ”...se torrakoillanne**!” oli Meiluksen viimeinen komento kaiken sihinän ja sutinan keskellä.

Tuli hiljaista. Langat makasivat kuin pienet nukkuvat käärmeet keskellä SEOn pihaa. Tynkälankojen sihinä oli loppunut. Santanen seisoi silmät kiinni pihalla ja odotti kunnes Korttibacka ehtisi heittäytyä hänen päälleen (kuin elokuvissa se poliisi aina heittäytyy roismon päälle. Siinä menisi vielä aikansa, mutta oli etsivä jo kolme askelta lähempänä toimitusta kuin oli hetki sitten ollut. Ei se kauniilta tulisi näyttämään, kun nahkahousuinen, pullea etsivä taklaisi liuhuvapartaisen vanhan miehen, siksi se skene jääkin tästä Räkä™-kuvaelmasta kirjoittamatta.) Taapero ja koko se ei-niin sotilaallinen remmi sen sijaan onnitteli toisiaan ja katseli Calouta kuin myyttis-nyyttistä hahmoa!

- ”Ettei ohhoh vaan olisi tuo se Pattisen Manni, jok’ yös meitä varjeleep liuhuvaviittaisena kuin lepakki luolan Saviston aivan kuin Testamentin*** skriptuureissa**** on ohhoh skriptattu!”

- ”Tuo murjaani mikään seivöri***** ole! Naamapesulle heti ja sitten mopinvarteen kaupungintalolle! Tsup tsup!”

- ”Minä otan nyt vielä yhden hetelmämerkkarin, onhan tässä sattunut kaikenlaista!” Saari-Liuskekivi nappasi Caloulta lisurinsa ja länttäsi sen mojovasti kaljunsa katteeksi.

”WROOM WROOOM!”

No eikä! Kaiken tämän jälkeen pihaan kaarsi jättirekka, jonka kylkeen oli ilmeisen krapulaisin käsin maalattu iso kakkonen. Kakkosen alta näkyi selvästi ”Rinta-Taljan sikafarmi” -mainos. Jummi mikä ylläri!

- ”No pärkkeleen pärkkele, ja aina myåhäs devist jåa! Jaegska nyt öppna dörren okkee viiska njuuttapo livet! Måstedy altid komma myåhäs, pärkkele! Vaeska ja jööräme pärkkele den TVÅAN som intte funktionar, veetdyperkkele?”

Jurvakan silmäkulmaan kiiri kyynel ja kurkkuun riipi kuristava ote. Tämä oli taas tätä. Nyt se lava aukeaisi, ja jos oli viime kertoja muisteleminen (päissään niin saattoi tehdä), kohta saataisiin raskas ilotulite silmille. Jos ajan merkkejä oli uskominen, lavalaudan takana oli koko Valkealan senioriluistelijoiden jengi, valmiina tekemään kaikkensa yleisönsä eteen. Ei siinä jäätä tarvittu, kun pyöreät, puhvihihaiset palleroonat näyttivät parastaan. Pieruettejä******, avoimen nahan spaketteja, munuaiskipastelua, juu neim it. Lavan nurkassa seurueen show’ta säesti metso-sopraano Kattila, joka hyvänä päivänä saattoi osua jopa nuottiin. Tahdeista tuo mamma ei varmasti tajunnut mitään. Tambu-riini kädessä paukutti menemään. Jeesus.

Baarissa huumesika oli löytänyt vintagejäätelötiskin vierestä vintagekaljaa (Lahden Sininen), jota Viiksen kanssa nauttivat kaiken tämän kohlauksen keskellä. Sisällä tallissa Seija katseli pientä kusenmyyjänigeeriään ja hyräili tätä uneen. Presidentti oli jo nukahtanut nurkkaan kaulakkain nakuperse Rinta-Taljan ja sikojen kanssa. Näitä kahta sankaria ei paljon nussaukset tai tussaukset häirinneet. Huh mitä velikulleja.

* Tämä huuto kuuluu ensimmäiseen tartsan-kataan ja on pakollinen potkua tehtäessä.

** ase, keppi, jytky; jokin, jolla saa miehen kyyneliin kun se helppoa on, saa mieheen kyyyneliiin!

*** Se pändi, tiädätsä.

**** eri kuin partituuri tai trupa-

***** esim. Hesus Nassaus-Retiisiläinen

****** avoin, suolikaasun saattelema pyörähdys, voi sisältää jälkilämmikin eli takapuolen kangasalaan lämpimäisesti painautuvan ripaleen

Kuten kaikki huonot tarinat, niin päättyy tämäkin Räkänokkien narina tähän näin nytte. Me, siis K ja S (med ei-niin tarinassa Ylönen ja salama-reportteri Rinta-Talja (Kauko)) kiitämme teitä arvon Räkäisät™ ystävämme seurasta. Olkaa kiltisti tai kirjoitamme lisää kauheuksia, joita väkisinluemme teille hetkinä, jolloin tarvitsisitte jotain ihan muuta.

Räkänokkien joulun mielikuvakalenteri 2013, Luukku 24

No mutta perkeles! Siinähän se etsitty Hiase painoi slaikkarissa SEOn pihaan tavalla, josta Vatasen Arikin olisi ollut ylypiä. *SJKRIIk-SLAIRRRKSRIiK!* Kuski hyppäsi komealla lentokuperkeikalla auton avoimesta ikkunasta asfaltille, teki parit mojovat hojo-liikkeet ja pysähtyi paskajäykäksi asentoon koko ei-niin taivaallisen sota- ja muun joukon eteen. No perkales, sehän oli liehuvapartainen Santasen Klasu, kylän pahin pukki! Mitä se tuollai huitoi?

Mies kaivoi povitaskustaan vanhan perkamentin, pani pullonpohjalasit silmille ja katsoi väkevänä yhtenä kysymysmerkkinä pojottavaan yleisöön ja aloitti:

”Huomenna, jos Luoja eliniinkö ylimmäinen kovuus ja sensein jäby tai muor, suo, on meidän uuden kuusenmyyjän armorikas syntymäjuh...”

Yleisöstä Meilus ehti väliin: ”Se syntyjo, SE SYNTYJO! Etkösinäkää partajesaja tiiä mistää mitää!”

- ”...ja meitsipoika Santanen julistaa täten ainaski tähän kar-Jaalan alueelle joulurauhan ja kehoittaa siisniiku kaikkia teitä kurapöksyjä asiankuuluvalla tavalla tsillaamaan ja tätä juhlaa viettämään sekä hiljaisesti ja nätisti käyttäytymään, sillä se joka...”

- ”Minä en ainakaan ole nätisti koska ei marsalkkien tarvi, sitä paitsi täällä määrään mi...”

- ”...tätä rauhaa jollakin härpäkkeellä tai härväämisellä häiritsee, on raskauttav...”

- ”KUULES PUKKERO, SE MURJAANI SYNTYJO EISE ENÄÄ OO RASK...”

- ”...haara-asioiden* vallitessa syypää siihen rikkomukseen, jonka suuret ja mahtavat ja erityisen valloillaan roikkuvat pormestarilliset elimet ovat suuressa järkeis’-vyydessään säätäneet lais’, joka kaikkein nähtävil on kaupuunginvaltuuston alakabinetis’ neljä aina kello viidestä yhteentoista joka persjantain’! Lopuks mä haluaisin antaa sellasen niinkö tälle rauhalle alkupamhauksen, mi’ saa kivetkin** seisomaan!”

Santanen kaivoi taskustaan esiin pienen kaukosäätimen, jossa oli yksi, punainen nappi. Kaikki hiljenivät entisestään. Saari-Liuskekivi otti lisurin päästään, turautti mollivoittoisesti kuin hyvästiksi ja pyyhkäisi hikeä otsaltaan. Nyt nussahtaisi, se olisi menoa sitte! Hyvästi merkkarit, hyvästi kepapit ja se eilinen sudoku, hyvästi krispitoffeet!

SEOn sisällä ollut Korttibacka näki kaiken, pyyhkäisi majoneesit suupielistään ja ryntäsi ovelle...perkele näitä ovia kun...ovat...nykyään niin ...huh huh...raskaita työntää...auki...ja ...ryntäsi kokovartaloisesti ovesta ulos, nojasi sitten polviinsa, mutta sai itsensä ainakin kolmen askeleen juoksuun!...perkele kun nykyään SEOn pihat ovat niin isoja...ja huu...perkele pakko päästä...lähemmäs...saatana tulisi tänne se...Hiase-roisto...  ja huusi ”Mä...pidä...pidä...tän sut sik ... sikailusta ... ja lait...laittomasta...nuss...nussau...*puuh* uhkauksesta!” Korttibacka puuskui ja otti ase...perkele kun nämä tehdään ...niin paina...viksi...aseen kotelostaan ja osoitti ainakin kolmen sekunnin ajan Santasta, kunnes puhti antoi taas periksi ja etsivämme nojasi polviinsa ilmojaan pihalle puhkuen.

Santasta tämä ei lainkaan järkyttänyt, vaan hän kylmäpäisesti odotti ja odotti ja odotti, että Korttibacka saisi asiansa toimitettua. No eipä saanut. Taapero oli kuitenkin ajan tasalla ja päätti neuvotella tilanteen vin-vin-sitsyeissöniksi***! Hän käveli käsi ojossa yksin kohti Santasta ja aloitti:

- ”Ohhoh tiedätsä ohhoh että jos sä painat sitä nappia, niin tässähän saattaa käydä ihan samalla tavalla tiedätsä kuin Turussa sillo -11, kun sitä lantaa lens tonnikaupalla siihen potkuriin kesken tiiätsä joulurauhan julistusta... tai vielä pahempaa, JOS käy niin kuin silloin Beatles-Hemissä sillon -05, niin sitä Rikkenpakkerin soittoo ei saakeli kyllä kuunnnella. Joo heloukudbai vaan! Jos nyt olisit niin kilt - -”

”Minä Santasen Klasu, kar-Jaala vapaaksi -ryhmittymän ainoa suvereenis-diktaattoris-henkilöitymä ja kylän pahin pukki ilmoitan, että teille on ammuttuna kunnon joulurauhan lähtölaukaudellinen NUSSAUTUS-sou viiden, neljän, kolmen...”

- ”Eiii i i ii ii iohhoh iiiiiiii hohhoh iiii!” Taapero hyökkäsi kohti Santasta mutta myöhäistähän se jo oli. Saari-Liuskekivi nielaisi merkkarin kokonaisena. Meiluksen tuulipuku kahahti majesteetillisesti kuin sen merkiksi että huomisessa Räkä™-luukussa rupsahtaisi tarinan viimeinen osa.

* Voi esimerkiksi tarkoittaa suurta melastoa tai ainakin hilloista tortustoa. 

 ** Tällä tarkoitetaan luonnon luomukiviä, jotka karvaiskasvustollaan peittävät alapäisiä maita.Suojeluskohde, ei pidä potkiman.

*** Utopistinen, ihmiselollinen tila.

Räkänokkien joulun mielikuvakalenteri, Luukku 23

Tallista avautunut näkymä sai Seon pihalle kerääntyneen arvovaltaisen ja erittäin tärkeän porukan henkitorvet lutistumaan ja keuhkot vaihtamaan paikkaa. Poliisilaitoksen sihteerin Seija Saalis-Mähösen torttu* oli nimittäin niin autuas näky, että Turren  sokeaa isoisotätiä lukuun ottamatta kaikki peittivät silmänsä.

”Mai aissss, MAI AISSSSSS!” Kiiskiö kiljui kuin teuraseläin. Joulusiat katselivat häntä kummissaan, nytkö jo oli aika? Mutta! Seijan torttupa ei ollutkaan se, minkä takia jokin korkeampi Räkävoima™ oli tämän seurakunnan johdattanut juuri tähän talliin.

Ja niin kävi alastomalta Kaaleppi Rinta-Taljalta käsky, että kaikki kansa oli valaistava. Hän astui suuren joukkion eteen ja huusi kovaan ääneen:

”Älkää saatana peljätkö, vaan avatkaa silmänne! Minä, Vaalan keisari Kaaleppi, ilmoitan teille kaikille nyt ilosanoman, suuren ilon koko kansalle! Tänään on teille tässä Jaalan pienessä tuppukylässä syntynyt uusi kusimyyjä!”

Seurakunnan silmät aukenivat yksi toisensa jälkeen, edelleen silti kuin salaa Saalis-Mähösen lötsähtänyttä torttua peljäten. Tallissa Seija veti kuitenkin jo hamostaan ylemmäs ja oikoi röyhelöpaitaansa. Sitten hän nosti käsivarsilleen vastaponnistetun tosi tumman poikalapsen, kapaloi hänet Valmetin verkkatakkiin ja pani hänet Karjaportin tunnuksissa olevaan lässähtäneeseen pahvilaatikkoon, sillä Jaalan Seolla ei ollut sänkyjä eikä sen enempää seimiäkään.

Lasta ympäröi edelleen suuri vähemmän taivaallinen sotajoukko ja ne muutamat Kaalepin Jurvakalle myymät joulusiat, jotka ihmettelivät joka ikinen vastasyntynyttä kristillisnigeeriä. Kaikki paitsi Saaka, joka oli mennyt sisälle tilaamaan juustohamppiksia ennen kuin koko tämä armeija syöksyisi sisään ja söisi saatana *yskysk-yöhhhh-yörghhhhhh-ysk perkele kun ottaa hengen päälle tämä jatkuva mysteerien ratkominen* kaiken.

”No mutta ohhoh, tämähän on kuin… ohhoh… ohhoh… tämähän on kuin… ohhoh, murjaanilapsi”, Taapero änkytti.

”Javisst jåå sidu pärkkele”, Turrenkin haavi ammotti niin, että kitarisat roikkuivat puoliksi ulkona.

”Jaahas, jaahas”, Saari-Liuskekivi ihmetteli hiuslepare kädessään, eikä hänkään tiennyt mitä sanoa.

”Täähän on ihan sama homma kun Sikarikkaissa ja sairaanrumissa kerran, kun 80-vuotias Stepani synnytti 5-vuotiaan pojan, mutta se olikin 17-vuotias tyttö, jonka isä oli Ritsi, muttei ollut, koska sehän on Stepanin poika, vaan sen lapsen isä olikin Törni, mutta koska sekin on Stepanin poika niin sen isäksi sovittiin Siila, mutta koska Siila on nainen, niin ne väärensi sen isäksi Teilorin, joka on oikeasti siis mies (eikä siihen probleemaan muuten auttanut edes ne loussönit joita se yritti sivellä itteensä eikä ne potoksit), mutta sitten ne huomas siis siitä lapsesta, että tää seimessä kierivä lapsihan onkin musta, joten sen isän on pakko olla Massiimi, mutta koska Massiimi on Palestiinasta, niin eihän se voinu sekään olla, joten sitten sen oli pakko olla EHKÄ yks Kospin Pillu, mutta koska sehän on taas ihan eri sarjasta, niin se kuvio jätettiin vähän hämärän peittoon blaa blaa…”

Kukaan ei kuunnellut Puuhellaa, vaan tuijotti pahvilaatikossa killittävää kristillisnigeeriä. Kaikki paitsi Turren sokea 112-vuotias isoisotäti, joka nuuski alastonta Kaaleppia hampaaton hymy korvissa.

Ja kaikki paitsi Calou, joka makasi edelleen armeijan maasturin kontissa sotavankina, tietämättömänä tapahtumista.

***

*Torttu = Torde. Joissain yhteyksissä luumihillolla täytetty jouluinen leivonnainen, joissain yhteyksissä naisen vakiinasta käytetty jaalalainen nimitys.

Räkänokkien joulun mielikuvakalenteri, Luukku 22

Syöksysämpylä saavutti Jaalan Seon ensimmäisenä, vaikka oli lähtenyt matkaan viimeisenä. Heti sen perässä pihaan kiihdytti reilusti yli neljääkymppiä kiitänyt sinapin värinen Datsun. Turre nousi ulos sämpylästä valon nopeudella ja riensi tervehtimään Datsunista purkautuvia merkkareita mähryäviä etsiviä. Sivummalla ilmavirta pyöritteli Moilasen aamutakkia ja helisytteli kulkusia lähes jouluisasti, kun huumepolliisin Hoowkki vaappui yläpuolella ja laskeutui epävarman näköisesti Seon pihaan. Kopterista hyppäsi ulos Mikko Taapero, joka niin ikään syöksyi kuuntelemaan Saari-Liuskekiven raporttia aiemmista tapahtumista. Saaka keskittyi hieromaan nahkahousuissa lionnutta laardimaista harmonikkaansa. Kohta huoltamon pihaan jyristi myös Jurvakan ohjastama Fiiatti-merkkinen maija. Kiiskiö avasi maijan takaosaston ovet, josta purkautui ulos presidentin, Puuhellan, ministerin ja sikojen lisäksi myös alaston Kaaleppi Rinta-Talja. Yhtäkkiä meno pihamaalla oli kuin markkinoilla. Kaikki puhuivat yhteen ääneen ja osoittelivat sinne tänne. Tunnelmaa tiivisti lisäksi Krööningin Turren hampaattoman isoisotädin ilmaan laskema tiukka tuhnu, jonka metaanipitoisuuden mittaamiseen olisi tarvittu Richterin asteikkoa.

”Se mitä me ei ohhoh haluta on, että nyt me ei tiedettäiskään kuinka tästä edetä, ettei vaan kävis ohhoh niinkun sillon Ruukissa seiskytneljä, kun me ei yhtään ohhoh tiedetty miten siitä edetä”, Taapero neuvoi muita.

”Jåå-å, de-e-javisst”, Turre säesti.

”Tuo on totta”, Saari-Liuskekivi hieroi hiuslisuriaan.

”No mitäs meidän täytyy nyt sitten tehdä?” Jurvakka oli ainoa joka kysyi ääneen olennaisen. Kiiskiö loi häneen murhaavan katseen.

”Onkos teillä idiooteilla mitään suunnitelmaa?” paskaministeri tivasi.

”Täähän on vähä kun Sikarikkaissa ja sairaanrumissa toissa vuonna jaksossa Siila, tuo läski pomottaja ja haaraliikkeitä virkkaava nahkapäällysteinen tornaado, joka ei tiiä kenen kanssa on naimisissa, vaikka on samaan aikaan naimisissa sekä Eerikin, Ritsin, Törnin, ittensä, Teilorin, Meisin, Ruukin, Stepanin, Sallin, Tarlan, Larkin että Karoliinin kanssa, blaa blablaa…”, Puuhella selosti, mutta kohta kukaan ei enää kuullut hänen ääntään, sillä pihaan jyristeli parhaillaan puolet Suomen armeijasta. Keulilla posotteli vihreä maasturi, mutta vielä senkin edessä ratsasi tärkeänä Arja Meilus von Mannerheim uudella Sauva-nimisellä ratsullaan, johtaen tärkeän joukkonsa kohti uusia tärkeitä etuuksia.

IIIIIIIIIIRGHHHHHHIIIIIIIIIIIIUUHHHHHHPRKLIIIIIHHHHHH! Äkkiä ilman halkaisi pihatallista kuulunut järkyttävä, selkäpiitä karminut kiljaisu, joka sai kaikki kalpeaksi. Kukaan ei sanonut mitään, vaan hiljaisuus täytti viimeisenkin sopukan Seon pihassa. Jokaisen teevadeiksi laajentuneet silmät olivat kuin nauliutuneet tallin oveen, johon oli maalattu suuri rasti ja sen alle teksti ”Tääl nassahtaa!” 

Mikko Taapero ymmärsi rynnätä ovelle ensimmäiseksi, mutta turhaan. Ovi oli ja pysyi kiinni. Taapero nyki ja nyki, mutta ovi oli jämerästi lukossa.

AIJAIJAIAIIII-IIIIIIIIHHHHHHHHHHH! Selkäytimiin saakka tunkeutunut järkyttävä huuto jatkui oven toisella puolella. Taapero repi kahvaa tuloksetta. Muut katselivat avuttomina toisiaan.

”Ohhoh”, sai Taapero sanotuksi päästäessään otteensa lukitusta ovesta. Saari-Liuskekivi mässytti merkkariaan ja raapi lisuriaan mietteliäänä. Jurvakan höyrynenä päästi veturimaisen puhauksen ja hiljeni. Kiiskiökään ei muistanut mököttää.

”Te avuttomat vähemmän tärkeät perkeleet”, Meilus-Mannerheim mietti ääneen menetettyjä tärkeitä etuuksiaan.

”Te kyvyttömän saatanat”, sisäministeri säesti.

”Tämähän on kuin Sikarikkaiden ja sairaanrumien jaksosta ”Törnin ja Ruukin nussaus, joka nussahtikin Siilan läskinuusiksi, ja koko Ritsin ylpeä nussukka nusahti Karoliiniltakin tussunnuusiksi blaa blaa…”

Wrummm-wrmmmmmmm-WRUMMMMMMMM! Yhtäkkiä väkijoukon halkaisi Turren Syöksysämpylän revittelevä ääni. Neliraajahalvaantunut, sokea isoisotäti oli hypännyt puikkoihin ja ennen kuin kukaan ehti edes ihmettelemään, hän kiihdytti auton pihatallin seinästä läpi.