Skirp SKNÄRP SKNIRp! Muovi rutisi, kun Jurvakka ahtautui uimarenkaassaan sisään olohuoneeseen. Tilanne oli jo ohi, niin tässä pystyi varsin reteesti lätystämään uimakamppeissa ja räpylöissä. Santanen ja pörheä puuma Haarala istuivat kiltisti sohvalla kädet päänsä päällä. Mähönen korjaili leiliosastoaan järkytyksen jäljiltä, mutta ehkäpä sitäkin tärkeämpää oli laittaa pari kuvaa Instaan ja ehkä jopa sou-läst-siison Faseen. Siis mää en kest! Nää tuli pelastaan mut xoxoxox tolta pukilta! Mut ei minuu pelottanu, ku mus o nii paljo rakkaut! Siis ja hei nää Saija tekemät kynnet kestää vaiks minkä nappaukse! Oot Saija iha bestis #kynnet #rakkaus #supermimmit #pusut #pahattytöt #purperi #iiks #selvii. Klik klik.
Jurvakka katsoi sivusilmällä olohuoneen väkeä ja lampsi räpylöineen suoraa jääkaapille. Houkuttimena ollessa tuli niin kauhia nälkä! Jesus jos täällä eioo vähintäänki metukkaa ja majoo kaapissa...mää oon hukassa jos ei oo! Jääkaapin ovessa oli vuosi sitten vanhaksi mennyt sinappi, siinä kaikki. “Mitääh?!” Mikä saa--aatanan juluma pila tämä nyt oli! “Ylikonsta, meiä on nyt lähettävä, tääl ei oo mitää syötävää!”
Salamareportterimme Rinta-Talja oli seurannut tilanteen kehittymistä taustalla ja naputellut samalla pikarheportaashia kirjoituskoneellaan. Tästä tulis himpuranmoine lööppi, voi jumpra! Kaarlon sormet näppäilivät intohimoisesti tapahtumien kulkua paperille: “Trovi soiti talotakaa! Seja runtäs huneeseen, josa rosmotT olviat! Sitse sanio etä “RosMot käet pytsy tai pakuu pysy! Sitse mein ja vapatti vanGt! Sitse - -”
Tästä tulisi kaikkien aikojen luetuin Räkä™-uutinen, wuhuu!
Kiiskiö käveli talossa ja tutkaili paikkoja. Hmm ja hmmm, hmmm ja hmm. Spaidömän-petivaatteet, isot kengät joissa tonnin seteleitä hmmm, keittiössä on hmm pesty...rahaa muttei tiskejä...hmmm, hyllyllä, ruuvimeisseli pystyssä seinässä. Ruuvimeisselin alla oli ylikonstan kuva ja poliisiaseman pohjapiirustus, jossa oli nuolia sinne ja tänne. Hmm. Kalenterissa on aaton kohdalle piirretty ympyrä ja sanat: Asemallapa ase, nähdäänpä nähdään päpä nähdään! Tässä oli nyt jotai kovi tuttuu...hmmmpä hmmm...Eteisessä oli laskuja, joissa oli nimenä Jarnold Aarni Kotkanen. Jännittävää, - no ei. Täällä mitää evidenssiä ollu!
“Ylikonsta! Täällä on ool-kliö! Ei mittää raportoitavaa! Meille kävi taas kylymät!”
Saari-Liuskekivi oli kaiken tämän ajan tint...tenttaamassa Santasta ja hänen pöyheää seuralaistaan, joka piti suunsa visusti kiinni. Santanen sen sijaan lauloi mielellään! Nyt oli menossa Hoosiannan kolmas, salattu säkeistö. Varsin uljasta oli Santasen laulu, mutta muuta infoa ei hän ollut juuri päästänyt.
Puhelin soi. Saari-Liuskekivi heitti mynttonit suuhun ja tuijotti Santasta. Santanen tuijotti Mähösen leilejä. Leilit tuijottivat sinappipötköä Jurvakan kädessä. Kiiskiö tuijotti pihalle, jossa orkku rimpuili talipallon kimpussa. RINGRINGIRING. Rousk rousk rousk. RINGrING!
“Hallotahallo! Saari-Liuskekivipuhelimes, sanopahetiasjaskumeillontässäkeissikylmänäpäällä!”
“Nassu...mussu...täällä sun oma krispi-pussu...tuo setä…tahto...et….ett mä soitan sulle pussune--”
“Seija!? Sanohetipussunenootkokunnossavaimitätässänyt-” *ROUSK ROUSK*
“...muista krispit..." *itkuntirautusta*...
Puhelu katkesi. Saari-Liuskekivi otti hiuslipareensa ja pyyhkäisi sillä otsaansa. Enää ei mynttoni rutissut suussa. Tässä keississä ei ollut mitään järkeä. Ei kerrassaan mitään. Taapero varmaan tulisi nauramaan partaansa, kun kehtaisi kertoa! Ihan sama kuin Märättylässä -12, kun Vainion pussit jääty siihen tolppaan. Ei saakeli.
“UKOT! Jepareissön! Santanen ja puuma konttiin! Kumijalka alle ja joutakaam hipsankeikkaa-rientäe satatäysil asemalle! Sieltä löydämme varmaanki työtuolii kapaloidu Seijan ja ihan jeesuksemoise meihemin! Selvitetää tää sou!”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti