“Sirpan perässä etuoven toiselle karmille hiipi salamareportteri, taisteluvarustuksenaan kamera, iso salama ja selässään painava kirjoituskone. Jurvakka seisoi Virve kädessä pihalla. Vaihtamattomat patterit tippuivat yksi kerrallaan maahan. Plop, plop.”
---
Helvetti tässä kakkoseksi* jäädä! Matias Jurvakka, Luojan lahja maan-, sielun- ja kidnapatuiden pelastukselle, jätti patterinsa niille sijoilleen ja loikki Seijan taakse puuskuttamaan. Tykki esille, huppapuppaa suuhun, kotsa tiukasti päähän ja homma haltuun!
“Nyt tehää nii, että työ ootatte siihen asti, kunnes kuulette mun merkin! Menen tuonne takateratsille ja toimin syöttinä. Kun ne penteleet tulevat meikälaisen kimppuun, niin hyökkäätte kuin julmurit etuovesta kepakot tanassa! Onk hyvä? Hyvä!”, Jurvakka röhnysti talon taakse vaivalloisen näköisesti.
---
Klasu Santanen katseli pelkässä essussaan olohuoneen ikkunasta lumetonta joulumaisemaa. Kymenlaakso. Tämä paskalandia saisi pian jäädä. Pomo oli luvannut hänelle ensi jouluksi valkean maan Inarista ja vaikka mitä rikkauksia**. “Ei tarttis täällä mutamaassa jyrnöttää ens jouluna, vai mitä kultsu-Naatu?” Santanen katsoi parivaljakkoaan Alma-Naatu Haaralaa, joka pönötti pistooli kädessään sohvan vieressä. Haarala, Miss Jaala’s Atomic Kitten 1952, oli kokonaisvaltaisesti verhoiltu meikkiin ja ei-niin-viimeistä-huutoa oleviin muotikuteisiin. Oli puhvihihaa ja ties mitä sifonkia, lakattu tötsä tukassa, pinkki jakkupuku ja neonkeltaiset korkkarit. “Kyllä mussunen!...Santu, mut mitä näille tehää?” Haaralan heilutti pistoolikädellään kohti sohvalla sidottuina istuvaa kolmikkoa. Siinä olivat sulassa sovussa leili-Mähönen, ylikonsta Saari-Liuskekivi ja Jurvakan ikikalvakka taistelupari Kiiskiö, jonka suun näki olevan mutrussa suukapulankin takaa. Ylikonsta yritti vaivihkaa aukoa köysiä, mutta paskat siitä mitään tullu. Kiiskiö sen sijaan oli luovuttanut ja katseli ihmetellen roistoparivaljakon toimia. Santasen tiimillä ei näyttänyt olevan mikään kiire. Perin kummallista.
“Tuus kattoons Naatu! Takapihalla kävelee ukko simmareissa ja uimalaseissa! Mitä helvettiä tuo puuhaa?” Haarala käveli Santasen viereen ja kummasteli: “Joo, on muuten paksu veijari, siis kaveri! Miten se on saanu mahtumaan ittensä tuoho keltaiseen ankkauimarenkaaseen? Räpylät ja kaikki! Ja tuo pasuuna! Mitä ihmettä!”
---
Jurvakka läpsytteli ihan poukerfeissinä takapihalle poliisiautosta ja naapuritalon pihasta hankkimansa valeasun turvin. Huurtuneiden uimalasien takaa tuskin näki eteensä saati sitä, kuinka roistopari toljotti keittiön ikkunassa.
“t t u t uuupp”, Jurvakka puhkui naama punaisena, mutta vekottimesta kuului vain onnetonta pihinää. Huulet ruttuun ja kieli sisään, oli hänelle ala-asteella opetettu musiikintunnilla. Huulet ruttuun ja sisään...kieli...eiku…Jurvakka puhalsi uudestaan ihan satatäysillä. Silmät pullahtivat melkein uimalaseista läpi:
“TÖRTÖTÖÖRÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖPrpfhph p ph h t .. . tu tu pphhhh!” …”tuu p p hh...hhh…stana!”
---
Kaarlo ja Seija katsoivat toisiaan. Jos tuo ei ollut Jurvakan merkki, oli häneltä päässyt roisi rantu*** kalsariosastolle! “Oh Tsaals, tisisit, nyt herraseni menemme!” Seija potkaisi oven auki raikkaalla haaajaah-potkullaan: “Diö bäädmääns, nyt raikaa raippa! Putjoo kädet tugetö, pänts ap ja NOU pahoja muuveja, mistöös ja sistöös!”
* reikäreitti
** mm. Mitä, Missä Milloin -kirjan juhlapainokset vuosilta 1987 ja 1988
*** vahva tumma viiva, jolla saa ystävät ja viholliset hiljaisiksi
* reikäreitti
** mm. Mitä, Missä Milloin -kirjan juhlapainokset vuosilta 1987 ja 1988
*** vahva tumma viiva, jolla saa ystävät ja viholliset hiljaisiksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti