Räkänokkien ruosteinen Hiase tuli vahvasti välikaasuttaen slaikkarissa Nipan Grillin pihaan. Salamareportteri Rinta-Talja ponnahti totutun vetreästi ulos autosta ja juoksi kioskin luukulle. Kaarlo oli matkan aikana raapinut itselleen muistilapun, jonka tarkasti ennen kuin Sirpa ehti avaamaan.
“No mutta sehän on itse herra Tsaals! Miten valtavan dilaitet mie oon, kun tulitte taas! Kuinka voin palvella diö mistö?”
Muistilapussa oli ensimmäisenä kohtana smoo took, jossa Kaarlo oli poikkeuksellisen etevä ainakin kuumimmissa vantasioissaan, joita hän ei kuitenkaan viritellyt kovin ahkerasti.
“Katos! Oot nähtävästi taas lakannu kyntes Sirpa, ei paha ei paha! Onko tullu myytyä nakkipiiloo muille ku mulle? Satuin ajeleens tässä ohi ja herahti vesi niin kielelle, kun muistelin sun lihapiirakkaas, että oli pakko kurvata pihaan.”
“Mutta herra Tsaals! Tehän saatte minut ihan punastumaan. Ei tällainen görl from Iitti kestä teidän kanssanne, imartelette minut ihan läpeensä hyh! Te olette niin kujeellinen Tsaals, kujeellinen, sanokaa minun sanoneen! Ihhihi!” *Sirpa otti tiskiltä viuhkan, kopautti sillä Kaarloa hellästi olkapäälle ja tuuletteli kasvojaan*
Seuraavana Kaarlolla listassa oli mene pointi!:
“Nii semmostaki tuossa tuli mielee... ku tieossa on, että sun tulee kuunneltua poliiseie lälläriä ja muit taajuuksii, että kuis siel on viimetsillää kuiskittu vai ootsä niinkö ollenkaa peril näist jutuist ja onks niiku muita liidei näkyny, ihan jo ilman ekstramajooki ja pelkästää paksuu makkaraa?”
“Tsaals! Hyi teitä! Arvasinhan minä, että olette taas tulleet tänne ketunhäntä kainalossanne! Kyllähän te tiedätte, että ei kunniallisen tytön sovi udella toisten asioita…” *viuhkalla tuulettelua ja sivuikkunoista pälyilyä*
Sirpa työnsi laitetun päänsä ihan luukulle, Kaarlon eteen ja puhui hiljaa:
“...mutta sen minä olen kuullut, että ylikonsta yhdessä parin uljaan poliisin kanssa piirittää taloa Kuusaalla siinä joenvarressa. Aseet on vedetty esille ja kun nyt ei vaan sattuisi mitään, onhan joulu ja misöltou ja kaikkea ihanaa! ...Joko te, hyvä Tsaals, olette saaneet kuusen sisään? Minä ostin omani siltä höpsöltä mustalta mieheltä. Satsa odd kriitsör! Ooh, luulin ensin barbaariksi, mutta olikin musta ja sivistynyt barbaari! Hyvä Tsaals, tunnetteko hänet?” *viuhkan huiskutusta*
“Silliltä haiseva punane pipo, kova Jeesukse perää ja haastaa vaahto suussa havupuist? Joo, se on kylähullu Kalu - tai “Calou” kai sen passissa lukee. Nikeeripoikia Nikeeriasta, viiksekkäitä! Mitäpä Kalusta?”
“Mainiota herra Tsaals, mainiota! Tsolli splendid, jeeez. Kuulkaas kun minä en nähnyt tuota mustaa miestä enää aikoi - -”
Samalla grillin lihatiskillä ollut Virve-puheluhärpäke alkoi kohista:
“KKkhkhKKH kuuleeko kukaa, täällä on Possu...airipiiit, täällä on Possu...Kkkh! Kotka Napanaali on kiikissä...tulukaa kkhhkhk nyt helvetissä kkhkh apuu kKHkh ouvö Soossi- piip ppi pipipi piimpppi...eivttuminäosaa soossikoodaustkhkh saatanan saatana, Gotsamtraböl. Ouvö?”
“Kkkh, airipiit enemi kontäkt, kusessa ollaakkhkh! Possu alakynnessä Kuusaalla joevarressakkhkh Mänkäsenkatu kuussshhkhhkh, ouvö ripiit-alffa tumi!”
“KkkhkhKH Lihapiilo ja Salami täällä rotser! Kkkkh! Vadsjoosteidus Possu, tooktumi. Ripiit evritin jugat! Alffa-ouvö hierju!”
Virve vaikeni. Seija tuijotti hetken luuria ja heilutteli sitä. Ei mitään. Kaarlo kohensi pullopuhjaisia lasejaan ja raapi otsaansa. Seija katsoi Kaarloa, Kaarlo katsoi Seijaa! Seijan takana pöydällä lepäävät makkarat katsoivat molempia. Molemmat katsoivat makkaroita!
“Ooh, herra Tsaals, meidän täytyy tehdä jotain!”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti