tiistai 9. joulukuuta 2014

Luukku 9

Suomen Rajavartiolaitoksen Peitsi-veneen tutkaupseeri Minkki Mähönen oli kaikkien muiden laivalla työskentelevän mielestä aivan liian kuuma pakkaus istumaan päivät pitkät tuijottamassa piippiä kepsistä. Koska Minkin DD-kuppietumus ei mahtunut kunnolla tyköistuvaan rajavartiostohaalariin, niin olihan sitä vetskaa jätettävä hyvä viilo avoimeksi. Sellainen ei edesauttanut miehistöä tarkkailemaan aluksen ulkopuolista merialuetta. Lähinnä keskityttiin tarkastelemaan Minkin kumpuilevaa maastoa silloin kun kapu ei ollut lähellä. Kirkollisissa piireissä pohdittiin, jos Luoja, tuo taivaallinen pensseli-setä, olisi tehnyt vain yhden naisen maan päälle, olisi se ollut Minkki Mähönen. Joku rajavartijoista väitti iltavapailla, että Mähönen olisi Marilyn Monroun sählykaverin isosiskon kadonneen isän kadonnut tytärpuoli! Mähösen perheen geeneihin kuului mahtavan mammo-maiseman lisäksi myös täyteläinen takamus, jota Minkki kävi pumppaamassa hotjoogassa ja podipampissa, kunhan vaan näiltä tärkeiltä töiltään ehti. Elämän tärkeitä asioita olivat Mähösen mielestä helvetin hyvä perse ja kunnon tisut, hyvät kynnet (Maikku xoxox on ihan paras laittaa keelikynsii, oot raksu), hyvä meikki (jee Rimmel ja Joeplasko xoxoxoxox) ja hyvä tukka (aah Jussi siä oot nii superi just hyvä xoxox). Nii ja hyvät vaatteet, mit nää haalarit ei ollu. Mähösen pitkät, tummat hiukset oli kätevästi sidottu lakin alle, mutta kun hän otti lakin pois, aika hidastui ja hiukset laskeutuivat kuin enkelit hänen hartioilleen. Hallitusti. Valtoimenaan. Hallitusti ja valtoimenaan laskeutuivat!

Kepsiä ehti tarkkailla aivan hyvin samalla aikaa, kun veteli joeplaskoa ripsiin. Nuih ja nuih, kohton hyvä. Siis aivan hyvin pysty samal meikkaa ku tekee töit, täsollu mitää. Mähönen peilasi totutusti laitteen pinnalta naamavärkkiään ja yritti samalla pitää silmää karta isoilt vihreilt moukeroilt, joita kapun, Gullius-Pikkaraisen, mukaan metsästettiin. Ei sit kukaa sanon Gullius-Pikkaraiseks *naurua* Se oli kapu vaa. Itekki nauro joskus nimellee. Sitse käveli pitkin kantta pikkurilli pystys ja käski meiän sanoo sit Kullius-Pikkaraiseks. Kullius tsihihihih. Pikkaraine tsihihih. Kauhee mela silloli kuiteski, tai sillai se usei pullotti niinku haalareis et niinku olis. Se oli iha hassu joskus, mut sitte kapteen oli kans iha sikkedorka, kun se keinutti venet ku piti meikat. Muuten se oli iha sikkekiva, vaikka haiski rommil. Paitsi joskus, joskus ku pit mennä sateel ulos kastelemaa just föönattu tukka ja pelastaa joku onneto Tallinnast tuleva Alekokki-trokari myrskys. Miks aina sen piti käskee minnuu kastumaan? No onneks sitte sai käyä suihkus ja olla vaiks pelkäs pyyhkees tai pikkareis kattomassa kepsii, vaiks ei nii sais tehä mutt kapteeni oli nii sikkekiva et niinku anto siin kattoo ja tehä töitä sillei et ei silniinku ollu välii onks työvaatteis vai ei. Siks se olkii usein ihan xoxoxox! Ihana Kullius-Pikkaraine! Niinä hetkinä kapteeni opasti Mähöstä kepsin saloihin ihan lähituntumalta ja seisoi jäykkänä kajuutassa pitkän aikaa miehistön jo mentyä maate.

Kepsinäytön ruudusta nousi nyt joku iso möykky ylemmäs ruutua piip piip ja... hetkone nyt,...nythä täs oli siisniinku kauheest jotaa hässäkkää ku toi ylhäält tuleva tumma möykky valu…

”Kapu hei onkstäs nyt jotaa rikki ku tää tällei näyttää? Eiks sen korjaajan pitäny kattoo tää sillo mais? Täsnyt o jotaa taas rikki tuus kattoo. Katosku toi hirvee möykky tulee taas tost alta ja sitte täält ylhäält tul...eiku eimitää tää toine onkii miu meikkii…” Mähönen pyyhki pahimmat mäskit pois näytön pinnalta, mutta edelleen jotain oli pielessä. Nyt vihreä alue oli suurentunut ja eteni yhä lähemmäs alusta! “Hei kapu hei, tuuks oikeest kattoo, täson nyt sittekkii jotai!”

Hetkeä myöhemmin kapteeni jutteli jännällä puhelimella (siis sei ollu läheskää mikää aifoun tai mikää sellane niinku muodis oleva tai mikää) maihin ja antoi koordinaatteja (siis jotaa tiätsä tosi salasii ja vaikeit, emmie niist mitää tajunnu) ties mihin jännään. Muut miehistön jäsenet seisoivat lähietäisyydellä kuuntelemassa hörökorvin tapahtumia. Nyt se huus “teen-hat” toise kerra! Täshä o ihan kovat piipus. Kohta käännyttiin rajusti vasemmalle ja sitten oikealle. Rajauskynät ja valopensselit lentelivät pitkin laivan lattiaa! “Heiii nyt! Lopeta heiiii ne hajooo näätsää! Hei ei oo kivaa hei!”

Huolimatta erään, tärkeän miehistön osan vikinästä kapteeni Gullius-Pikkarainen näki tilanteen kehittyvän otolliseen suuntaan. Kohta pieni rommimatti sujahtikin taskusta käteen ja kapteeni siipaisi hyvän suullisen onneks ja uuekskii vuojeks ja otti vielä toisen toisellekkii uuelle vuojelle, ko kyl se sielt tulee. Onnea ei juomalla saanut; kepsin mukaan meressä oleva mikä lie mörkö tai tsukellusvene oli aivan laivan alla ja, pahuksen pahus, nousemassa pintaa kohti. Harmillista sinänsä oli, että laivan syvyyspommit oli aikaa sitten korvattu rommitankeilla, joten tätä ei nyt vaan voinut upottaa ja jatkaa partioimista. Kepsin mukaan ei menisi kuin hetki ja tsukellusvene tai mikälie olisi veneen vieressä, pinnalla! Nyt oli totinen - ja hörpyn - paikka.


“Miehistö! Teen-vittu-hat! Sento-lepo-sentOO!”

“SINÄ siellä, hae entraushaat köössistä, ne on siinä matruukkelin ja spinnunköye vasemmalla puolella, sitte veät alasnaakkelin köyet kireeks ja kjuuttaat yläsnööpiä kolme kliksausta, KOLME KLIKSAUSTA EIKÄ NELJÄÄ NIINKU VIIMEKS, JASIT MEINATTII MENNÄ KARILLE, kohti styyrpuuria! Kato myös pilttivesi, moottori alapaineet, Kotkas marraskuus satanee vede happopitoisuus ja ulkomaalaiste osuus suhtees kymiläisii ja suunnistajii ja kato jääkaapi punase maion tilanne! Sitte etit Hovinsaare edusta merikartat, Kenedin murhaajan, Kraali malja ja tuot ne tähä taktiikkapöyälle. SAAT KOLME MINUUTTII! MENE!”

“SINÄ, haet tervetuliaiskortsu...kortit, Ota varuulta saksankieliset, venäläiset, aramealaiset ja juutalaiset kortit mukaa! Laita teevesi kiehumaa, rasvaa kiikarit, stilssaa takaspenssin ylävipu, MUTTEI LIIKAA STILSSIÄ NIINKU VIIMEKS HELVETTI SE OLI KOKO VIPU IHAN STILSSISSÄ EIKÄ SELLASELLA TEE MITÄÄ, YÖLLÄ SIIHE ASTUI KU KUSELLA KÄVI JA KOKO HELVETI HAARUS IHA STILSSISSÄ JUMALAUTA JÄTKÄT NYT HALOO, koputa kolme kertaa mastoo, ja käy köökissä snurraamassa könslät, tee miehistölle munakkaat ja herätä ykkösvahti trimmeristä! MENE!”

“SINÄ, lataa torpeedot ja sytytä spiidot! Eti genaakkeri ja pullopurje ja slussaa tapperit! Mene sitte helikopterikannelle ja laita kakkoshälyä maihimpäi! ANTAAKI PÄRISTÄ SITTE!”

“SINÄ, ai sinä, sinä jäät tänne yhdynt...yhteisupseeriksi kapteenin kanssa! *paljon pehmeämmällä äänellä*: “käypäs hakemassa kapulle vähän teetä ja tuo samalla pari vohvelikeksii. Ota itelleski joitain keksii kaapista.”

“HOPI HOPI PENTELEET TAI MAAKRAVUT RYÖVÄÄ TEIÄ PALLIT JA PUREE NE PIRU PERKALEIKS!”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti