“Zzhzkkkzh! Alffaroomeo Theta, rotser! Kuuleeko Saari-Liuskekivi, ouvö tsaali givmifaiv. Peitsi-veneen kapteeni indahaus, ouvö. Peitsi-veneen kapteeni indahaus, ouvö! Spiiktumi. Zzhzkzh!”
“Zhzhzk! Saari-Liuskekivi, tseetta Jaala nebraska Lannevesi ouvö. Xkhkxh! Piä kiirettzhhh täällä on tikittävä zhzmmi laukussa, ajattelin pokkana viiä zzen matkhkahuoltoo vai onxhk paha?”
“Zzzzhk! Ruotsalaiskunkku lähestyy teitä lounaasta! Perse punasena nylkyttää meiän kepsissä, varmaan taas joku hkhzhk käsittelyssä! Lähestyy, ei lähesty, lähestyy ei lähesty. Ottakaa varotoimenpiteenä zkkzhh käteen ja heilutelkaa kzhzkhkia, jos se vaikka rauhottuiszhkh, ouvö deltadelttapraavo rothzhkz.”
“Khhhhzk! Saari-Liuskekivi rotser-alffa kontiki alejandro. Viigattisvanbois! Ouvöhkhhk!”
Jurvakka katsoi tilannetta pulleiden poskiensa takaa. Suussa oli nyt kolmas Varsineekeriltä pummastu protskuvitskupatukka. Kylläpä nämä maistuivatkin hyvältä. Ei ihme, että jätkä oli tuollaisessa kunnossa! Näissä oli kaikkee hyvää niinku protskuja ja ööö vitskuja! Jotenkin tuntui hassulta katsella ihmisjoukkoa, joka oli kokoontunut jonkin maassa olevan ympärille. Ihan hulluja kaikki. Joka iki-iikka täysiä molopäitä. Tässä sitä on saatana päivä vedetty kokosimmarissa Langinkosken pohjamudissa ja ryssätallenteita kuunnellessa, ja nyt nuo vatipäät pääministeri Tupsin hammaskalustoa myöden leikkivät jotain piirileikkiä torilla. Ei saatana. Aina piti ite kaikki hoitaa. No Kiiskiö auttoi joskus. No usein. No aina. Saatana.
“Antakaas kun minä…” Jurvakka työnsi sekalaista valtionmiestä edestään, sinne lensivät Tacklat ja karvalakit. “Anteeksanteeeeks, antakaas kun setä katsoo. Ja miiikäs miikäs täällä tikittää?” Jurvakka ravisteli laukkua kovakouraisesti päänsä yllä, muu yleisö kohahti ja siirtyi ns. varoaskeleen taaksepäin. (Tupsin hymy oli hyytyä, mutta vain hetkeksi.) Jurvakka laittoi korvansa kiinni laukkuun. “Kyllähä sen nyt kuulee, että siellä o Junghanssi iso tikitaaline seinäkello, joho o liitet-” Jurvakka ravisteli lisää, ja taas posse kohahteli ja siirtyi askeleen taaemmas. “Joo siihe o liitetty pari johtoo, sit siinon mahollisesti seenelkkua pötkö, tai se saattaa olla iha hyvi vaa meetvursti ko ei näist ikin sit tiiä kuiteskaa lopult. Seo varmaa, että tää loota aukee nyt!” Jurvakka otti vyöltään Letter-Mänin* ja kiskaisi suutarin elkein lukot auki nuih ja nuih saatana.
Ei ollu metukkaa ei. Siinä oli tosiaan iso Junghaanssin tikitaalinen seinäkello tikittämässä. 3 min 5, 4, 3, 2, 1...Kellosta meni kaksi punaista piuhaa hyvään pötköön seenelkkua. Mitä helvettiä! Poliisikoulussa sanottii, että aina jos oli kaks piuhaa, niin ensinnäkin toinen niistä oli sininen ja toinen punainen! Sininen ekku, sitte punanen tokku! Ei voinu olla kahta punaista! Joskus oli keltainen, mutta se oli sen jatkokurssin juttuja; Jurvakka oli silloin ollut harjoittelussa Äänekosken poliisilaitoksella. Siellä mitään oppinut. Munkkia söivät partiossa päivät pitkät, ja kurssilla olisi katkottu piuhoja!
2 min 12, 11, 10...“Jospa minä katkon sen tällä mailalla?” Sale ehdotti ja kohensi kypäräänsä.
“Jospa minä näytän sille hampaat tai kerron sille kolme juttua, joiden perusteella sen olisi hyvä liittyä Eu:hun tai ainakin valtiovarainkunnan suurvaliostoon, niin se lopettaa?” pääministeri Tups tokaisi.
“Jospa minä...eikyllä pysty, ku tulee ramaattisesti mielee ku...ohhoh...ooohhoh...ku HUSsissa -03, kun ohhoh ku komissaario Laitise piuhoja katkaistii...siinä meni pussinsuut pysyvästi hohoh kiinni. Hyvästi pikkupojjaat, isi elää nyt yks-” Taapero pyyhki hikeä otsaltaan.
“-Mjosba mjine nyt ljähte ljivohkaa ja bjakosale-”
“-Sinä mihinkää mee. Nyt tuut karvareuhka kertomaa, mikä vitun oli-karkkien neuvosto-juoni tämä tämmönen on, ku pelkkää punasta piuhaa.” Jurvakka kiskaisi Sergein vierelleen.
1 min 30, 29, 28... Aika kellossa oli käymässä vähiin. Kohta ei olisi toria lainkaan, jos päätöstä ei tehtäisi. Hikikarpalot vierivät pitkin Jurvakan paksuja poskia. Protsukuvitskupatukkaa meni ketjussa, ja elämän kohokohdat vilisivät silmissä: Kiiskiön eka päivä laitoksella kun jätkän perse liimattiin konttorituoliin, eka partio Kiiskiön kanssa ku pidätettii väärä kuusi-neekerimies ja saatiin melkei lemput laitokselta, aah ja se päivä, kun Saalis-Mähösen ja Kiiskiön kanssa oltiin kolmin konttorilla ja syötii krispitsuklaata - tai mie ja Seija syötii - ja hihitettii...ooh mitä aikoja! Nyt jätkä, nyt keskityt ja hoidat tän sillai, että päästää jälkkärikaffelle ja rouskuttaa munkkii. Mieti! Mieti saatana! Ei tästä vielä äfterlaiffiin joutanu...Äfter-Eiteille korkeintaa! 40, 39, 38, 37... Nyt vaan Matias, leikkaat toisen ja täts it. Se on fiftien fifti! Kävi miten kävi!
34, 33, 32...Saari-Liuskekivi asteli aroin askelin Jurvakan viereen. Tää oli hävitty tää keissi. Toi jytky pumppaisi epolat ja pepolat vielä ilmoille, niin olis koko Etelä-Suomi kaaoksessa. Kaks punasta lankaa. Epistä! Tämä oli kyllä viheliäinen juttu kerrassaan. Viheliäinen kerta kaikkiaan. Ja aika kävi. Klik klik. 20, 19, 18...Jokainen sekunti tuntui iskulta perhetaateleille! Tuplamajot taisivat nyt jäädä piru vie ja Seija, oijoi sinä raksu-naksu-puksu! Saari-Liuskekivi kurkkasi kuitenkin vielä pidemmälle Jurvakan olan yli, jolloin hänen ekstramajosta ja työhiestä marinoitunut hiuslisuri tippui laukkuun. Kuului valtavan iso KLIK ja kello sammui kakkoseen. Häh? Kunnon Anttien kliimaksi!
“No nyt sää hajotit sen!!” Jurvakka totesi kimpaantuneena. “Just kun mä olin saada tän ordninkii ja heitettyä avaimet aurinkoo! Kato nyt, ei enää tikitä. Ei tikitä!”
Kuului suuri kohahdus ja niin repesi koko sattumanvarainen posse valtavaan ilkamointiin ja rellestykseen.Sale hakkasi mailalla autoja, Tups virnuili kaikille ja lateli direktiivejä kuin ruuneperi. Varsineekeri ampui kohdistussarjan lähimpään nimbocumulukseen ja otti huikan palauttavaa. Saari-Liuskekivi nostettiin niiltä näppäimiltä lisurittomana kultatuoliin ja kiidätettiin torin laidalta toiselle useampaan kertaan. Jiihaw jiihaw! Eikä, on se hurja mies, on se!
Jurvakka katseli epäuskoisena laukkua ja otti taskustaan nahjaantuneen donitsin, jota näytti vieressä seisovalle Kiiskiölle. “Otakko?” Kiiskiö nyrpisti nenäänsä ja puisti päätään. No ei väkisi simaperse, no ei väkisi.
V. Putti katsahti Aarniokotkaan ja Santaseen ja näytti toinen toistaan julmempia käsiliikkeitä. Ruotsin kuningas oli ehtinyt jo torin kulmille asti. Vieläkö tässä nyt oli jotain viritteillä! Herätkää miehet, lihava leidi ei laulanut vielä!
*kaiken-avaava wehjes; katso myös rautakanki ja syyläveistin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti