Luukku 14

Sergei Vitali Aleksei Mjulkevits, agenttinimeltään Karvahattu kiepautti näppärästi autonsa Ladansa parkkiin alle kymmenen sekunnin siitä, kun autopuhelin oli sulkeutunut. Rapaa pärskähti Kaarlon kumisaappaille, joka sitkeästi odotteli eristysnauhan takana tilanteen kehittymistä. Karvahattu sulki vielä Ladan mankan, jossa Vitali Pers-Enkko mörisi naukuvalla moskovalaisäänellään: dasvidaaaaanijaaaaaa daa harasooooo-OOOOO. Taapero ja ylikonsta kääntyivät katsomaan, kun Karvahattu säntäsi hauli punaisena karvahatun lierit lepattaen piirin keskelle. Kiiskiö mökötti poliisi-Hiasessa ja Jurvakan pönäkkä figuuri sijaitsi muonateltassa. Silhuettina saattoi nähdä telttakankaan läpi, että paksu käsi kävi pullakulhon ja suun väliä taajuudella 10/min.


Ylikonsta Saari-Liuskekivi hämmästeli tulkin nopeutta. 

"Justhamiäsoitin, mitessiäjosiinäoot?" Mun täytyy vaihtaa autoo. Ei pysty meikäläisen Tojota tohon.


"Ljada, hjyva ja hjaaalpa. Pjaras. Mjutta mjine voida tjulkka njyt. Mjissä olla mjohhtolankka?"

Juuri kun tulkki Mjulkevits alkoi kääntää salaperäistä viestiä ylä-kymiksi ja stadiksi, Saari-Lisurin pahamaineinen puhelin soi. Ja kävi niinkuin aina tässä tarinassa käy,  rakas Räkä™-lukija, eli tilanne keskeytyi.


RRrrriinGGGGGGGGGGGGGG


"Halojata halloota, tääl olis TSaari-Liuskekivi ylikonstapoliisi päiväästäheipparei! Sanoppa askas än yy tee nyt!" *rykinää, lisurin kohennusta, muminaa toisille* "Täälö Saalis-Mähösen Seija, eli mun täytyy ottaa tää."

Seija: "Ei mul muuta, kun et otatsä ananashampparin vai pitkäst aikaa Kuusaalaisen Tekohengenvedon, eli sen pitakebulihisnakkisämpylähampparin makkaraperunoilla? Mitä? Ai kurkkusalaatilla ja sipulilla? Rootser! Ainii ja sit muuten joku Arno Varsineekeri soitti ja huus mulle puhelimee kakkosta niin, että sylki roisku puhelinta pitkin mun ikiomaa namilaatikkoo, ja mult jäi syömättä siit sen takii melkee molemmat zakaplioonit ja se krispi! Tai mä vähä huuhtelit niit ja sit vast söin!"

"Kakkosta? Ai lihistä tuplamajolla ja kahel nakil?"

Seija: "Ei, ku kakkoshälyy! Sano että joku venäläinen torpeedo ajeli sen kiiski(ö)verkkoon Laatokalla. Eiku Laajasalossa. Eiku Langinkoskel, siel se oli joo. Mut siis sulle ananashamppari kurkkusalaatil ja sipulil?"

----


Helsingin vankilassa Jari Aarniokotka silitteli eilen saamaansa Vuoden Lusija -palkintoa, ihanan kimmeltävää tiirikkaa. Tiirikkaapa tiirikkaa! Hän oli saanut seisoa joukon keskellä valkoisessa mekossa, orjantappurakruunu niljakkaassa päässään. Lusijakulkue oli kävellyt arvokkaana läpi eristyssellien, inmeitit olivat ylistäneet häntä mustavalkoviirullisissa vanginasuissaan ja hyräilleet kauniisti Santta Lusijaa. Saaaaaaaanttaaaaaa, Lusiiiiiijaaaaaaa, ljuuuuuuskleeeeera heeeekrinnnngggggggg.  Mhjyhhhyhmmm, lusijapa lusija, meitsipä meitsi, hyhhyhhyh! Mutta ei sen väliä, ei väliä mitiä. Sillä tänään oli muutakin mietittävää. Suurinpiirtein näillä paikkeilla nimittäin presidentin saattue olisi pelipaikoilla Kotkassa ja kohta olisi jollain nimittäin murot uikkarissa. Uikkareissapa uikkareissa, murot uikkareissa! Hyhhyh, sielläpä siellä, mhjyhymhymhyhhyh. Ja sielläpä odottelisikin aikamoinen yllätys, hyhhyhhyh! Yllätyspä yllätys, yllätys nimittäin hyvinkin! Hyhhyhhyhh!