Luukku 25

Saalis-Mähösen perse notkui pitkin toimiston käytävää kohti kahvinkeitintä. Kiiskiö ja Jurvakka olivat palanneet partiomatkalta ja hyvin ansaitulta joskin lyhyeltä joululomalta. Jurvakka jauhoi rasian viimeistä krispisuklaata ja raportoi Karhulan torin tapahtumista:

“- - ja olisitpa nähny Kiiskiön ilmee, ku Putti nous siitä mobiilista! Jessus varmaan oli kourallinen lanttupilttiä pöksyissä! Saatana ahahah! Ei voinu vielä sillo tietää, että hyvinhän siinä sitten kävi, kun Putti tuli vaan perinteisille jouluostoksille ja vei Niskasen mummon tiskiltä pari maatuskaa ja peetuskaa tai mitä tuskia ne nyt olikaa ja lootan Mantan hyvää rosollii. Yhet virsutuopposet lähti autoon kanssa ja tais siinä olla muute myös pari purkkia poronsarviais-uutetta, ja kyllähä myö kaikki tiietää, mihin sitä tarvitaa saatana hahahah! Jyystömiehii, näkeehän sen, jyystömiehii! Joo, kyllä se oli pahannäköne kun se tajus, että Aarniokotka ja Santane ja se karvahattukaveri oli rosmoja ja ryökäleitä. Myö saatii just sille käsimerkeillä kerrottua, että ne on nalkissa ja taatelit kohta tallattuin, ettei vaa soittais ilmatukee.” Matias Jurvakka selitti tarinaansa posket punasta paukkuen.

“...ja sitte se Ruotsin Karles. Voi saatana minkä soun se pisti päälle, kun se saapui torinkulmille! Siinä oli rekvisiittaa jos toistaki, se niitä oli haalinu kuulemma paikallisista liikkeist. Siks se siinä oli vatkannu eestakasi kepsissäki, ku myö sitä käytii Kiiskiönki kanssa sitte lopulta ihmettelemää. Just kummyö saatii pommisalkku ja rosvot ja ryövärit maijaa, nii eikö tää kunkku tullu ja vetässy koko Tiernapojat-näytelmä yksin siinä torilla! Sillä oli koroke ja kaikki viitat ja perkele ruunut. Vitsi mite se osaski olla nii hyvä Mänkki. Sitä mää jäi ihmettelemää! Että mitenkä se osaski! Mut se oli kaikki ruottiks, nii emmää kauheesti ymmärtäny. Mut kylmää sen taistelukohtaukse tajusi! Sale sopi sitte sen kanssa, että ens kerralla ajakoot uubouttinsa suoraa Kultarantaa ettei tartte Kotkaa asti tupsuttaa. Siis jos enää haluavat tulla käymää. On kai siel Naantaliskii paikkoja, jossa kuninkaalliset voi - no mitäne kuninkaalliset ny tekee, heiluttelee kättä tai pitää jotai... skandaaleja vai mitä ne on.”

Saalis-Mähönen toi tarjotinta, jossa olivat poikien juomat. Kiiskiöllä oli antiikkinen teemuki, jossa oli kaunis hopealusikka pystyssä. Jurvakka oli täksi vuodeksi löytänyt kirpputorilta Räkänokkien™ joulumukin. Siinä oli jokseenkin intiimi poron pariutumisrituaali menossa. Ylönen oli kuvassa riistanvartijana. Seija toi tarjottimen pöytään ja avasi kolmannen paketin Vihreitä kuulia kyytipojaksi. Leveä perse paisui konttorituolin reunojen yli, mutta se ei menoa haitannut. Ikkunan takana satoi hiljalleen lunta. Kaikki oli talvisen nannakkaa.

---

Langinkoskella oli hiljaista. Kostea ja kylmä merituuli pyyhki huumepoliisi Mikko Taaperon lähes kaiken nähnyttä persposkipintaa kuin kertaalleen käytetty toalettipaperi. Karhulan torin keissi kummitteli vielä takaraivossa, mutta Taapero antoi sen olla ja keskittyi katselemaan virkaveljensä Saari-Liuskekiven mainiota virvelikättä. Kolme pientä kiiskeä törrötti veneen pohjalla. Kymen Rapakalastajien (KyRapa) vaappu oli kyllä maineensa veroinen, siitä ei ollut epäilystäkään, mutta ei sillä isoa saalista tainnut saada - jos nyt ei laskettu hyvänkokoista vieraan vallan sukellusvenettä saaliiksi.

Veneen toisessa päässä oli jättiläismäinen Karhulan kuvernööri Arno Varsineekeri, jonka taisteluliivit pullottivat yhtä sun toista protskupatukkaa. Vyöllä oli rampopuukon lisäksi pari lisäravinnepulloa, salihanskat ja 24 kg:n kahvakuula. Kädessä Varsineekerillä oli pienen pieni pilkki, jota hän nylkytti yli laidan. Vene oli hiukan epätasapainossa, mutta eihän kalamiesten kesken sopinut riidellä. Vähissä olivät nykäykset. Tuuli vaan ja vitutti lähinnä.

“Ohhoh jätkät ohhoh, eiköhän se kuulkaa ohhonnii, että nyt mennää mökille, laitetaa sauna päälle ja sitte tehhää perskannikoilla lumienkeleitä ohhoh just niinku ohhoh Pyhtäällä sillo -12, ku se norjalaine kuningas sullo meiät…”

Ja niin lähti venho kohti rantaa. Varsineekeri osoitti paksulla sormellaan vettä, ja uhkasi kaloille ail bii baachin. Saari-Liuskekivi otti kalastuslakkinsa päästä ja nosti lisurin käteensä. Tämänkin saisi pestä, olihan tässä joulut ja Jeesukset ja kaikki rotserit tapetilla.

Hiljainen laulu kiiri kirkolta Langinkoskelle. Lihava leidi oli jouluoration kimpussa kaupunginkirkossa.

Loppu.

Luukku 24

“Zzhzkkkzh! Alffaroomeo Theta, rotser! Kuuleeko Saari-Liuskekivi, ouvö tsaali givmifaiv. Peitsi-veneen kapteeni indahaus, ouvö. Peitsi-veneen kapteeni indahaus, ouvö! Spiiktumi. Zzhzkzh!”

“Zhzhzk! Saari-Liuskekivi, tseetta Jaala nebraska Lannevesi ouvö. Xkhkxh! Piä kiirettzhhh täällä on tikittävä zhzmmi laukussa, ajattelin pokkana viiä zzen matkhkahuoltoo vai onxhk paha?”

“Zzzzhk! Ruotsalaiskunkku lähestyy teitä lounaasta! Perse punasena nylkyttää meiän kepsissä, varmaan taas joku hkhzhk käsittelyssä! Lähestyy, ei lähesty, lähestyy ei lähesty. Ottakaa varotoimenpiteenä zkkzhh käteen ja heilutelkaa kzhzkhkia, jos se vaikka rauhottuiszhkh, ouvö deltadelttapraavo rothzhkz.”

“Khhhhzk! Saari-Liuskekivi rotser-alffa kontiki alejandro. Viigattisvanbois! Ouvöhkhhk!”

Jurvakka katsoi tilannetta pulleiden poskiensa takaa. Suussa oli nyt kolmas Varsineekeriltä pummastu protskuvitskupatukka. Kylläpä nämä maistuivatkin hyvältä. Ei ihme, että jätkä oli tuollaisessa kunnossa! Näissä oli kaikkee hyvää niinku protskuja ja ööö vitskuja! Jotenkin tuntui hassulta katsella ihmisjoukkoa, joka oli kokoontunut jonkin maassa olevan ympärille. Ihan hulluja kaikki. Joka iki-iikka täysiä molopäitä. Tässä sitä on saatana päivä vedetty kokosimmarissa Langinkosken pohjamudissa ja ryssätallenteita kuunnellessa, ja nyt nuo vatipäät pääministeri Tupsin hammaskalustoa myöden leikkivät jotain piirileikkiä torilla. Ei saatana. Aina piti ite kaikki hoitaa. No Kiiskiö auttoi joskus. No usein. No aina. Saatana.

“Antakaas kun minä…” Jurvakka työnsi sekalaista valtionmiestä edestään, sinne lensivät Tacklat ja karvalakit. “Anteeksanteeeeks, antakaas kun setä katsoo. Ja miiikäs miikäs täällä tikittää?” Jurvakka ravisteli laukkua kovakouraisesti päänsä yllä, muu yleisö kohahti ja siirtyi ns. varoaskeleen taaksepäin. (Tupsin hymy oli hyytyä, mutta vain hetkeksi.) Jurvakka laittoi korvansa kiinni laukkuun. “Kyllähä sen nyt kuulee, että siellä o Junghanssi iso tikitaaline seinäkello, joho o liitet-” Jurvakka ravisteli lisää, ja taas posse kohahteli ja siirtyi askeleen taaemmas. “Joo siihe o liitetty pari johtoo, sit siinon mahollisesti seenelkkua pötkö, tai se saattaa olla iha hyvi vaa meetvursti ko ei näist ikin sit tiiä kuiteskaa lopult. Seo varmaa, että tää loota aukee nyt!” Jurvakka otti vyöltään Letter-Mänin* ja kiskaisi suutarin elkein lukot auki nuih ja nuih saatana.

Ei ollu metukkaa ei. Siinä oli tosiaan iso Junghaanssin tikitaalinen seinäkello tikittämässä. 3 min 5, 4, 3, 2, 1...Kellosta meni kaksi punaista piuhaa hyvään pötköön seenelkkua. Mitä helvettiä! Poliisikoulussa sanottii, että aina jos oli kaks piuhaa, niin ensinnäkin toinen niistä oli sininen ja toinen punainen! Sininen ekku, sitte punanen tokku! Ei voinu olla kahta punaista! Joskus oli keltainen, mutta se oli sen jatkokurssin juttuja; Jurvakka oli silloin ollut harjoittelussa Äänekosken poliisilaitoksella. Siellä mitään oppinut. Munkkia söivät partiossa päivät pitkät, ja kurssilla olisi katkottu piuhoja!

2 min 12, 11, 10...“Jospa minä katkon sen tällä mailalla?” Sale ehdotti ja kohensi kypäräänsä.

“Jospa minä näytän sille hampaat tai kerron sille kolme juttua, joiden perusteella sen olisi hyvä liittyä Eu:hun tai ainakin valtiovarainkunnan suurvaliostoon, niin se lopettaa?” pääministeri Tups tokaisi.

“Jospa minä...eikyllä pysty, ku tulee ramaattisesti mielee ku...ohhoh...ooohhoh...ku HUSsissa -03, kun ohhoh ku komissaario Laitise piuhoja katkaistii...siinä meni pussinsuut pysyvästi hohoh kiinni. Hyvästi pikkupojjaat, isi elää nyt yks-” Taapero pyyhki hikeä otsaltaan.

“-Mjosba mjine nyt ljähte ljivohkaa ja bjakosale-”

“-Sinä mihinkää mee. Nyt tuut karvareuhka kertomaa, mikä vitun oli-karkkien neuvosto-juoni tämä tämmönen on, ku pelkkää punasta piuhaa.” Jurvakka kiskaisi Sergein vierelleen.

1 min 30, 29, 28... Aika kellossa oli käymässä vähiin. Kohta ei olisi toria lainkaan, jos päätöstä ei tehtäisi. Hikikarpalot vierivät pitkin Jurvakan paksuja poskia. Protsukuvitskupatukkaa meni ketjussa, ja elämän kohokohdat vilisivät silmissä: Kiiskiön eka päivä laitoksella kun jätkän perse liimattiin konttorituoliin, eka partio Kiiskiön kanssa ku pidätettii väärä kuusi-neekerimies ja saatiin melkei lemput laitokselta, aah ja se päivä, kun Saalis-Mähösen ja Kiiskiön kanssa oltiin kolmin konttorilla ja syötii krispitsuklaata - tai mie ja Seija syötii - ja hihitettii...ooh mitä aikoja! Nyt jätkä, nyt keskityt ja hoidat tän sillai, että päästää jälkkärikaffelle ja rouskuttaa munkkii. Mieti! Mieti saatana! Ei tästä vielä äfterlaiffiin joutanu...Äfter-Eiteille korkeintaa! 40, 39, 38, 37... Nyt vaan Matias, leikkaat toisen ja täts it. Se on fiftien fifti! Kävi miten kävi!

34, 33, 32...Saari-Liuskekivi asteli aroin askelin Jurvakan viereen. Tää oli hävitty tää keissi. Toi jytky pumppaisi epolat ja pepolat vielä ilmoille, niin olis koko Etelä-Suomi kaaoksessa. Kaks punasta lankaa. Epistä! Tämä oli kyllä viheliäinen juttu kerrassaan. Viheliäinen kerta kaikkiaan. Ja aika kävi. Klik klik. 20, 19, 18...Jokainen sekunti tuntui iskulta perhetaateleille! Tuplamajot taisivat nyt jäädä piru vie ja Seija, oijoi sinä raksu-naksu-puksu! Saari-Liuskekivi kurkkasi kuitenkin vielä pidemmälle Jurvakan olan yli, jolloin hänen ekstramajosta ja työhiestä marinoitunut hiuslisuri tippui laukkuun. Kuului valtavan iso KLIK ja kello sammui kakkoseen. Häh? Kunnon Anttien kliimaksi!

“No nyt sää hajotit sen!!” Jurvakka totesi kimpaantuneena. “Just kun mä olin saada tän ordninkii ja heitettyä avaimet aurinkoo! Kato nyt, ei enää tikitä. Ei tikitä!”

Kuului suuri kohahdus ja niin repesi koko sattumanvarainen posse valtavaan ilkamointiin ja rellestykseen.Sale hakkasi mailalla autoja, Tups virnuili kaikille ja lateli direktiivejä kuin ruuneperi. Varsineekeri ampui kohdistussarjan lähimpään nimbocumulukseen ja otti huikan palauttavaa. Saari-Liuskekivi nostettiin niiltä näppäimiltä lisurittomana kultatuoliin ja kiidätettiin torin laidalta toiselle useampaan kertaan. Jiihaw jiihaw! Eikä, on se hurja mies, on se!

Jurvakka katseli epäuskoisena laukkua ja otti taskustaan nahjaantuneen donitsin, jota näytti vieressä seisovalle Kiiskiölle. “Otakko?” Kiiskiö nyrpisti nenäänsä ja puisti päätään. No ei väkisi simaperse, no ei väkisi.

V. Putti katsahti Aarniokotkaan ja Santaseen ja näytti toinen toistaan julmempia käsiliikkeitä. Ruotsin kuningas oli ehtinyt jo torin kulmille asti. Vieläkö tässä nyt oli jotain viritteillä! Herätkää miehet, lihava leidi ei laulanut vielä!

*kaiken-avaava wehjes; katso myös rautakanki ja syyläveistin

Luukku 23

“...tis is maifaatöös, Kaarle’s U-bout.” Prinssi otti luumut ja pamautti oven kiinni Summasen nenän edestä. Kohta kuului infernaalista huutoa ja mekastusta ja siinä samassa prinssi ähki: “Kun--prööt--gen RUIP RUIP har läm--RÖTS--nat till Karhula torgetPÖRP!”

Summane kuunteli vielä hetken rutinaa, mutta mitään uutta tiedustelutietoa kuninkaallinen lähde ei paljastanut. Mähönen oli vihdoin saanut udar-kaksikkonsa hellittyä mukavasti haalariinsa. Nyt oli aika korjata meikki (onneks on ain taistelupakkaus valmiin, kun ei sit tiiä vaiks joutuis kui pitkää olee iha hirvee näköön, tässon pari puikkoo Rimmelilt ja Lancomelt (kiitti Susa xoxoxox kun toit nää Pariisist! Raksu! #trendit #muotii #supersiskot #töröripsetjaimuhuulet) ja vaiks muuta mitä) ja lakata varpaankynnet, nyppiä kulmakarvat ja vähän ehkä käydä puuteroimassa nenää, jos tuo hikinen ruotsalaisherrasmies joutaisi tuolta vessasta ihmisten ajoissa. Murrettu ovi tosin näytti siltä, että pelkällä korjauslakalla ei sitä siivottaisi. Jotkut asiat naisen oli hyvä tehdä ihan yksin, vaiks kyltäs hommas oli joutuun yhes sun toises paikas puuteroimaa yhtä sun toist juttuu mut ei niist täs enempää.

Summanen istui oven vieressä olevalle konsolille. Siinä oli joitain näyttöjä ja kauheasti vilkkuvia valoja. “Hei katos Mähöne näitä, sitku paklaamiseltas ehit, nii katoppa näitä.” Mähönen ehosti kulmansa, pyyhkäisi tarkat rajat huuliinsa nuih ja niih, käytti jotain ihme paperia kostuttaakseen kasvojaan, nyppi alaripsiään alaspain, harjasi hiuksiaan ja sovitti niitä kolmella eri tavalla taistelupeilinsä edessä vain todetakseen, että avoinnahan niiden piti olla (vaiks kyl koulus sanottii et ei niinku vois olla ko ne voi tilantees jäähä kii hirvee, romanialaisee tai poroo jotka ylittää rajaa luvatta).

Lopulta Mähönen istui Summasen vieressä tuijottamassa konsolia. Hetkonen hetkonen, tuossahan oli kepsi, mutta tässä kepsissä ei ollut isoa valuvaa mälliä, kuten Peitsi-veneessä. Voi kapu, mitä täsny tapahtuu! Kepsin laidassa luki isoin kirjaimin King’s Locator System - King’s Penthouse Edition (made in England like all the good stuff, Hail England you motherfuckers!).

Summanen katseli, kuinka pieni punainen pallura piipitti hetkonen, hetkonen...tuossa oli Karhulan tori ja tuossa...tuossa luki King ja se oli kävel...eiku nytse pysähty. Nyt se jatko. Nytse pysähty. Mitä helvettiä se nylkytti? “Sitku Mähöne ehit siltä parffyyminlotraukseltas, niin soitatko kuule kapulle ja annat luurin mulle. Täs on nyt jotain jännää sillei ja mulla on nyt jännä aavistus perskannikas tossa vasemmalla puolella siinä luomen vieressä.”

---

“Geronimo geronomi rotser! Hierji Kapu? Hierji Kapu! Summanen ouvö, rotser.”

“Kapu hierji, ouvö rotser alfa-omega-vats! Kivmii ful stadusriiport, ouvö rotser!”

“Rotser! Myö kuule törmättii kuule iha (vieraa)valla Kakkoshätää, mut se onnyt lievenemää päi-”

*luurista kuuluu valtavaa röpinää ja rupsauttelua, joka päättyy lähes orgastiseen myhinään*

“-joo tää suo...puoli on nytniinku hoiettu tyhjäks, mut olis täs yks lisäkeissi: täällä on sata ja yks valoo vilkkumassa ja tosson kepsi ja siinä vilkkuu Ruotsin kunkun perse punasella kuule Karhulan toril ja saatana se nykii aina välillä ja tosson sellanen...ei hetkone, täällähä on kunku ihtesä kirjottama kirje! Suomennan, hetki! rotser ouvö alffa-kentauri!”

Muutamaa Kuukle tränsleittöri -näpsäytystä myöhemmin kapun puhelin pärisi taas:

“Kapu luurissa, alffa spiiktumi, ouvö!”

“Rotser kidiap! Summane! Täältä tulee nyt koko värssy:

‘Tsäära poikani, minun prinssikarl KF. Jaeg Ruotsi kuningas Karles menen nyt po torget Karhula ja näyttää kaikki mycket dramaattinen iso jul juttu! Ota på skåp vähän jugurttimyslipatukka ja härre Gud gör jotain sinun kuninkaallinen peppu. Sinun: Isäpappa.’

Siinon se värssy kapu! Summanen aut, rotser alffa-epsilon gammaray!”

Kapteeni Gullius-Pikkarainen laski luurin alas ja istui tuolilleen. Punaiset pisteet välkkyivät hänen silmissään. Käsi eksyi haaroväliin raapimaan harmaita nystyröitä. Dramaattinen. Ruotsalaiset. Dramaattiset ruotsalaiset. Kuningas ite. Dramaattinen ruotsalainen kuningas! Tässä saattoi muhia kaikkien aikojen rotseri.

“Ei saatana, SINÄ, Helmine! Ota yhteys Tsaari-Liuskekiveen. Dail sirou sirou van! TEEN-HAT!”

Luukku 22

Minkki Mähönen ja Summane tuijottivat komeaa sliippatukkaista miestä, joka istui paskalla sukellusveneen vessassa. Syvyyspommiluutnantti Minkki Mähönen oli juuri murtanut paskahuussin oven valtavilla luomutisseillään, jotka muuten vieläkin roikkuivat paljaina Rajavartiolaitoksen kireän haalarin ulkopuolella. Hän nosti kannunsa kaksin käsin vaivalloisesti takaisin haalarin sisään ja veti vetskan kiinni, paitsi ettei se mennyt ylös asti kiinni, niin massiivinen oli Mähösen uljas rintapanssari. (Summanen lähetti muuten tässä välissä hiljaisen rukouksen jonnekin yläkertaan, olihan hän saanut joululahjansa jo näin ajoissa ennen aattoa. Kyllä kapu olisi kateellinen!) Mutta nyt oli taas keskityttävä tilanteeseen.  Minkintissitminkintissitminkintissit. Ei, kyllä nyt oli oikeasti keskityttävä. Edessä pöntöllä nimittäin istui Ruotsin prinssi Kalle Filippi housut kintuissaan. Herranjesta, tässähän oli murtauduttu sukellusveneen vessaan juuri kun kuninkaallinen ihminen istui siellä kakkosella. Tämä jos joku oli todellinen KAKKOSHÄTÄ™. Eikä tälläistä voinut tapahtua missään muualla kuin Suur-Kouvolassa tai Räkänokkien™ joulun mielikuvakalenterissa.
"Nå men härreguudendåååå! Sidu bara saattan, finskataalande folkke!"
Kalle näytti vähintäänkin hämmästyneeltä. Otsalla kiilteli tuskanhiki, taisi olla vatta kovalla. Summanen työnsi starttipistoolin koteelonsa ja muisteli miten ruotsia puhuttiinkaan.
"Huur moor duu? Jaa heetter Summane, hääre Minkki. Äs in fox. Oor intte fox, mutta sama asia. Aim sori to ruin joor vessa. Entsuldikung ja tseenare. Aiämsori. Uursekta."
"Naistomiitjyy Summane o Minkki. Suuummane titjysei? Dujunou Raipe? Maineimis Kalle Filippi, aiäm tö prins of Sviiiden. I äm sitting hiö, or äksyli shitting hiö. Sou vudjuu maind? Mai stamik isö litö haard. Håård. Its haart to shit! So, ail miit jyy leittö?"
"Ai masuli vaivaa? No mut hei, ota täst vähä luumuu tiätsä, se jeesaa! Hiöis sam luumu, bluum, blummor! Teik sam luumu! Baitövei, vaiaarju hiör, tis is Finland öööö aluevesi!"
"Tis is not mai torpeedo, aiäm tsast visiting, tis is..."

Ei voi olla totta. Jos tämä ei olekaan ruotsalainen sukellusvene, niin mistä IHMEESTÄ tässä on kysymys? Edelleen jää epäselväksi, kuka törkimys seilaa suomalaisten aluevesillä!!!!!! Ettei kyseessä sittenkin ole venäläisten juoni? Onko Kalle vankina veneessä??? Jos näin on, niin Minkin tissien avullako hänet pelastetaan?

-----

Presidentin limusiini kaarsi suoraan neuvosto-Mossen viereen. Autossa oli selvinnyt agentti Karvahatun tulkkauksen ansiosta, että kiire oli. Kiire oli torille, sillä siellä oli tapahtuva julma kosto. Kiiskiö ryntäsi ulos pamppu sojollaan, valmiina suojaamaan Herra Presidenttiä. Jurvakka suuntasi suoraan nakkikiparin jonoon. "Ota mulle lihapiirakka tuplanakilla ja triplamajolla", huikkasi Saari-Lisuri ennekuin kääntyi varmistamaan presidentin selustaa Kiiskiön apuna. Huumepoliisi Mikko Taapero nousi viimeisenä autosta heti Taklan vermeisiin sonnustautuneen presidentin (ihan vaan Salen siis) jäljessä. Ohhoh, kylläpä sitä joutuu kiperiin tilanteisiin-hhoh, ohhohhoh. Taas sitä ollaan täällä pressaa turvaamassa ja samalla koko maata ja maailmaa. Ihanku sillo 2013, kun tää sama hässäkkä kävi Jaalan Seolla. Ohhohhoh.

Suomen pääministeri Aleksanteri Tups käveli presidenttiä vastaan, käsissään tikittävä laukku. Presidentille ojennettiin jostain UV-lasit, jotta hän pystyi katsomaan Tupsia, joka hymyili metrin mittaista laaserihymyään.
"Mitä sul on siinä, mitä sul on siinä? Älä tuu lähemmäs, älä tuuuu lähemmässss!", sähisi ylikonsta Saari-Liuskekivi ja heittäytyi Tupsin eteen laaseria uhmaten, kuten kunnon suomalaisen polisiikasvatuksen saaneen konstaapelin kuului. Hän repi kassin pääministerin käsistä ja heitti sen kiireesti Kiiskiölle, joka viskasi sen saman tien Taaperolle. Kassia palloteltiin hetken aikaa käsistä käsiin, kunnes se lensi maahan.
"Jätkä yrittää tappaa kaikki! Jätkäl on tääl epolat ja silsat ja salsat ja pommit kassissa!" Saari-Lisuri syytti ja osoitteli pääministeriä etusormestaan muodostamallaan uhkaavalla aseella. Kassi jäi tikittämään maahan, sillä samassa kulman takaa marssi paikalle Ylönen saattueineen. Ylösen katse nauliintui Santasen Klasuun ja Aarniokotkan Jarppaan, jotka yrittivät liueta paikalta rahakassin kanssa. Ylönen kuitenkin esti heidän pakonsa tunnistettuaan saman huijarin, Santasen Klasun, joka oli kaupannut hänelle jonkinlaisen toimimattoman Perserutkuttimen™. Ei rutkuttanut se laite persettä ei.

Samassa myös Mossen takaovi aukesi, ja Neuvostoliiton johtohahmo V. Putti nousi tikkitakkeineen ulos. Tässäkö se Suuri Ihme nyt oli?

Luukku 21

Ylönen raapaisi muniaan ja lipaisi etusormestaan maistiaiset. Sen jälkeen hän jatkoi matkaansa kohti Karhulan toria, jonne hän oli Jaalan perukoilta matkustanut monta yötä ja monta päivää. Hän kohensi hiukan paimenen pyyhettään ja johdatti laumaansa ryhdittömänä eteenpäin. Jonkinlainen enkeli oli ilmestynyt hänelle Seolla muutama päivä sitten ja käskenyt viipymättä jatkaa matkaa Karhulan nakkikiparin läheisyyteen, jossa oli odottava Suuri Ihme. Lauma (Ylönen, Naukkisen Rampe, Grööningin Turre ja hänen suuri lammaskoiransa Jorma) jatkoivat vaellustaan halki öisen maan. Luojalle kiitos, oli matkaan otettu mukaan muutama sinkkuviskipullo ja öylättiä, niin ei tarvinut nälässä riutua.

----

Peitsi-veneen miehistöön kuuluvat povipommi syvyyspommimaestro Minkki Mähönen ja hänen aisaparinsa (aisa, höhöhö! Ö ö ö!) Summane tuijottivat edessään olevaa ovea, jonka pielistä leijui ilmaan jonkinlaista vesihöyryä. Sisältä kuului melkoinen ähkintä. Nggggggghhhhhh! läähläählääh NGGGHHHHH-RRRKELE! NGGGGGGGGGHHHH!HHH!H!H!H!H! Kuulosti siltä, kuin oven toisella puolella olisi käännetty niskoja nurin. Selvästi siellä oli joku, joka ei saanut henkeä, sen päivänen läähätys ja huohotus sieltä kuului! Nggrrrrrrhhhhh nggggghhhhhrjKELE NgggGGGHHHSTANARKELE. Summasen käsi hakeutui automaattisesti starttipistoolille,  joka roikkui muhkeana hänen vyöllään. Yhdellä tosinopsalla ranneliikkeellä ase oli tanassa hänen edessään (ase oli tanassa höhöhö! Ö ö ö!) ja hän näytti viittomakielellä samanlaisia käsimerkkejä, kuin Pauerin Jakki aikanaan Räkä™- TV:n hittisarja Kakkosnepassa. Siellä vilahteli keskisormi ja etusormikin työntyi toisen käden sormien loihtimaan rinkulaan ja nytkytti eessuntaas. Selvä peli, nyökytti Minkki Mähönen, korjasi haalarin välistä pullistuneet tissinsä takaisin uomiinsa ja otti valmiusasennon. Ei, kun tässä välissä Minkki vielä vilkaisi pikaisesti peiliin ja katseli sieltä näkyvää jumalaista ilmestystä. Summane otti pikaiset selffiet (sekaiset pilffiet höhöhö! Ö ö ö!) yhessä Mähösen tiss, Mähösen kanssa, ja sitten oltiin valmiita. Yy, kaa, KOO! Summanen yritti potkaista ovea sisään norrissakkimaisesti, mutta ovi ei hievahtanutkaan. YykaaKOOOO! YYYKAAHITSINVITSIKOO! Sitten Minkki Mähönen taklasi Summasen sivuun ja nosti valtavat kannunsa kaiken kansa nähtäväksi. Mitä ihmettä? Summanen jähmettyi niille sijoilleen ja tuijotti ammo haavillaan eikun ammo eikun haavi, no siis haavi ammollaan. Tuijotti, tuijotti vaan. (Mitä itse olisit tehnyt, jos näkisit viimeinkin livenä nuo jumalaiset, jättiläismäiset luomu-utareet, jotka pomppivat edessäsi kuin hidastetussa filmissä?) Minkki Mähönen törrötti huulensa tiukkaan dakfeissiin, otti kiekonheittäjän lähtöasennon, heilutti valtavia tissejään edestakaisin ja kiepahti ne pakolliset pyörähdykset ja jysäytti kannunsa täyttä päätä suljettua ovea päin. Oven lukko murtui ja ovi lennähti vastapäiseen seinään. Ihan oikeesti! 

----

Tilanne Karhulan torilla alkoi kuumentua, jouluvaelluksen huipentuma eli kliimaksi olisi kohta käsillä. Aleksanteri Tups mietti hiki otsalla minne jättäisi aiemmin saamansa tikittävän paperikassin. Siitä oli päästävä nopeasti eroon. Kohta olisi nimittäin kiire pois! Tosi kiire! Ylösen lauma oli jo lähistöllä ja kohta valmiina kohtaamaan Suuren Ihmeen. Myös Suomen Tasavallan Presidentin autosaattue lipui jo ramppia ylös ja torille. V. Putti piti pokerinaamansa ja tuijotti tiukasti neuvosto-Mossen ikkunasta ulos. Ulkona Jari Aarniokotkapa kotka hyvinnii hypisteli saamaansa rahakassia myhyhyhhy! 

Luukku 20

Summanen pisti pitkän päätyy ja luisteli ite perää. Mähönen taklas yhen pöydän tiss... rinn... no taklasi vaan ja kiirehti perään. Molemmat pysähtyivät. Summanen ihmettelemään edessä avautuvaa näkyä, Mähönen tarkistamaan käsipeilistä huulikiiltonsa senhetkistä tilaa (siis miä en kestääää!!! Tää pinkki on niin ihq!!!! #LMAO # LOL #pinkkiähuuleen #tissitnäkyy) Et voi kuvitellakaan, minkälainen näky Mähöselle ja Summaselle avautui, kun Mähönenkin kurkisti seuraavaan kammariin.

-----

Karhulan torille oli hälytetty iskuryhmä, Karhu-ryhmä, Pulla-ryhmä, Kipari-ryhmä*, SPR:n ensiapuryhmä, läheisen lastentarhan Villakoirat-ryhmä, eläkeläisten konserttiryhmä, ikääntyneiden kerhon hallitus sekä Ylönen. Muut tärkeät olivat jo matkalla limusiinissa, jota isännöi Suomen Tasavallan Presidentti. Limusiinissa tunnelma oli jännittynyt ja ikkunat auki, sillä Jurvakan laktoosi-intoleranssi päästeli ilmoille varoitussignaaleja tiiviiden ilmaninjojen** muodossa. Saari-Liuskari näpläsi puhelintaan ja tekstaili Seijalle asemalle viimeisimpiä kuulumisia. RIKOLLIIN KOHT SATIMES. TILAA MULLE SIRPALT KUTONE TUPLAMAJOL JA ILMAN SINAPPII. NII JA KURKKUSALAATIL. T. MUSSU-NASSULI-PUSSULI-HASSULISI

Aleksanteri Tups väläytteli leegolaaseriaan niin, että vastapäisen ikivanhan kerrostalon rappaukset ropisivat maahan. Hän kätteli Aarniokotkan ja Santasen Klasun, jonka jälkeen hän ojensi Klasulle epäilyttävän näköisen kassin. Myhhyhyhy! Tuon kassin vuoksi olen jaksanu laskeskella tiilenpäitä myhhyhyhy, kassipa kassi! Ettei sieltä vaan olisi kuullut jopa tikitystä!? Tik Tak Tik Tak -tikitikitikitiki!

Jari Aarniokotka myhyhyhyyy änki Mossen takapenkille käteltyään ensin pääministerin. Mossen takapenkillä istui Venäjän presidentti V. Putti, joka oli sonnustautunut paksuun tikkitoppapalttooseen. Yllättäen hänen vieressään istui vielä toinenkin mies, joka esittäytyi Aimo Kasaksi, Suomen Markkinaliiton Paavalikapteeniluutnanttiylimonniksi. Aimon kädenpuristus oli luja ja märkä ja haisi vanhasti kuolalle, jota muuten riippui useampana norona hänen pukinparrastaan. Yhtäkkiä Aimo aivasti todella kovaäänisesti *ATSH..PRUITTTSSTS...HIIII...PRÖÖT*, mutta ei ollut lainkaa varmaa tuliko aivastus ylä- vai alapäästä. Ilmaan kiirivän lemun perusteella ehkä alapäästä. V. Putti ei vähästä hätkähtänyt, vaan ojensi Aarniokotkalle rahatukun. 
"финский валюта, 64 000 евро."
"Myhhyhy europa euro myyhyyyyhyhyy!" 

Tilanne oli erittäin epäilyttävä. Aleksanteri Tups koputti kohta Mossen ikkunaan, ja viittoi Aimo Kasalle ja kumppaneille erilaisia käsimerkkejä, jotka oli tulkittavissa niin, että hän halusi porukan ulos ja torille. Jos vanhat merkit paikkansa pitivät, niin kohta possahtaisi. ***

* Jos mieli tekee hampparii tai hodarii tai lihistä, niin ota yhteys Kipari-ryhmään.

** Imelä tussahdus, joka irrottaa tapetitkin seiniltä.

*** Kts. Räkänokkien Joulun Mielikuvakalenteri 2013.

Luukku 19

Peitsi-veneessä oli täysi hässäkkä päällä. Komentosillan punainen valo pyöri ja joka iikka juoksenteli minne sattuu ties minkä värkin perässä. Kapteeni tosin seisoi tanakasti karttapöydän takana ja tuijotti Minkki Mähösen eeppistä puskurivyöhykettä.

“Seksipom...syvyyspommeja! SINÄ! Summane! Laitas syvyyspommie sytytyslangat valmiiks etkä sitte kastele niitä pentsal niinku viimeks! Saatana siinähä oltii ku langat palo käsii ja satakiloo tynämenttiä sylissä! SINÄ! Helmine! vejäs knööpi kutosee, riipase nelosstemma ja ota kaks sylkyy paapuurii! Otetaa toi pirulaine kiinni!”

Noin 200 metriä Peitsi-veneen edessä oli selvästi jotain salamyhkyä tekeillä. Varsinikkarin kiiskiverkkopainot pomppivat siihen malliin, että saalista oli. Kuplia nousi pintaan kuin Saari-Liuskekiven ammeesta mestarietsivän levätessä rankan päivän jälkeen.

Minkki Mähönen tuijotti kepsiä suuren rintamuksensa takaa epäuskoisin silmin. Iso mälli valui ylhäältä kohti keskustaa. Joko verkossa oli kaikkien aikojen suurin kiiski tai sitten kyseessä todellakin oli jo toinen tsukellusvene... ei...hetkone, hetkone, tuohan olikin kapun nuuskasta kireää Räkää™! Hyi kapu! Paitsi että oot ihku (xoxoxo!). Kapu tuhisi vieressä milloin mitäkin ja piti kättä Mähösen olkapäällä. Kapun tukena oli hyvä olla (äitil terkkui se on aina ollu mun tukeen muisk muisk!! #perheonparas #himaraksut #loveeloveee). Nyt se taas otti valmistelevan ryypyn* ja aloitti, ooh:

“AtteenHUT! Jos se paska nousee pintaa, nii SINÄ! Summane! Valmistaudut sitte penetroitumaa väkisi siitä pikkuaukosta sisää! Teet sun spesjaalin; sen samam minkä teit pikkujouluissa, mut nyt käytät kahta kättä ettei mene taas reisille koko setti! Mähöne! ...siis Mähönen, kulta pieni nassuis-muusi-nussukki, viitsisitsä lähtee Summaselle yhdyntäupseeriks, jos vaikka saisit ne antautumaan jollain konstilla. Voiaa sit ruiskuttaa voittosamppanjat iha kahestaa, jos saat homman hoiettuu. RotseriNNHAT!”

Eipä mennyt kauaakaan, kun verkonperukoilta nousi pintaan varsin tukevan oloinen metallipötkö kiiskiverkot ympärillään. Tässä ei ollut punaista tähteä, kuten aikaisemmassa. Ooh! Taistelupari Summanen - Mähönen hyppäsi vaivalloisesti Peitseltä alas. Ensin meni Summanen, jonka liikkeissä näkyivät sekä Pekingin ninjalaitoksen että Kymenlaakson ammattikorkeakoulun merenkulun osallistumisohjelman koulukunnat. Mähösen uudet Manolo Blahnikit (siis miä en kest, Minni sää oot iiiihana ku lähetit nää Nykistää xoxoxox! #stailii #samppanjat #tytötjuhlii #muotii #lisäästailii #rakkauspuuskat) napsahtivat kovaa metallia vasten. Summanen koppasi kiinni tis...siitä mistä hyvin sai, ja niin oli parivaljakko sukellusveneen kannella.

KLAnK! Sukellusveneen kansi aukesi ja kirkasta valoa pelmahti joulun harmauteen. Summanen veti alkkareita** ylemmäs ja laittoi rampo-veitsen hampaidensa väliin ja kiirehti Mähösen edelle. Valo kuulsi Mähösen lautasmaisista, kun hän valmistautui vet...vet...vetämällä haalarinsa vetoketjun ihan tap...tap...tap...ei tää hitto mee. No sitte menen näi, paitsi että pitääki ensi kattoo tartteeks ripsarii tai kiiltoo vähä huul- *kaivaa povitaskusta meikkipeilin* -punaa...ei hitto tää peil on kyllä kätevä (siis miä en kestä Sanna siä oot ihku kun lähetit tän mulle jouluks just nyt ku tät tarttee xoxoxoxo! #naisetrannalla #itämerionpelastettava #huulettöröllää #bestixet4evöxoxoxo).

Tällä välin Summanen oli ehtinyt jo hypätä jaalalaisella pantterilla*** luukusta sisään (“Shuuuup!”). Mitä lie mies siellä toimitti. No aiva sama, kyl täs ehtis. Sitäpaitsi pitäähä huulet olla kunnos, jos meinaa streintserei tavata. Ties ketä kivoi siel o! Kohta Summasen paksu pää nousi luukusta.

“Mähöne, paas ne huulet valmiiks. Sun on parasta nähä tää!”

*Eu:n suositus ennen kuin lähtee lapioimaan settiä 

** Märät, tahmeat ja jouluisen Räkäisät™.

***Opettajien suosima tapa tulla luokkaan.

Luukku 18

Koko Räkä™-joukkue odotti jo kärkkäästi limutsiinissa, kun vitneskuru*  ja jumppahirmu Arno Varsineekeri upotti protskuvitskurahkabanskupatukkaa poskeen kieli pitkällään ja räpläsi hyvinvointirannekettaan. Hän tamppasi samalla maastoa niin, että ylikonstadekkarimiehen kuuluisa hiuslisuri lipui milli milliltä otsalla alemmas ja maanjäristyskeskukseen rekisteröityi reilun viiden ritserin järistyksiä joka askelella. Konekiväärit ja sinko kilisivät ja kalisivat. *läählääh-jytijyti-läählääh-tamptamp* Toinen korvanappimies kaasutteli Salen ykkösmenopeliä kärsimättömästi, Kiiskiö murahteli samaan tahtiin takapenkillä otsa kurtussa. Jurvakka tyytyi syömään muonitustelttaan tähteiksi jääneitä siirappipipruja, joiden päälle sihteeri Seija Saalis-Mähönen oli tursottanut reilusti valkoista mahlaa. Muiden silmämunat olivat liimautuneet ikkunalasiin.

”Hei oottakaa jätkät vähä, mult puuttuu viel kuustoisttuhattakolmetoist askelta!”  

Arno tepasteli ympyrää terhakkaasti ase tanassa ja hörppi hartsporttia. *läähjytilääh* 

”Kuutoo, seitstoist, kasitoo, ysitoo…”

Kun tässä nyt näköjään kestää, niin tässä kohtaa on syytä pitää pieni mainostauko.

————

Noooooniiiiiiin, ja siitä pukinkonttiin joka jeppelin driimilahja! Perserutkutin™, joka näyttää ihan pallolta, mutta se ei ole sitä! Se ei ole pallo, vaikka se on pallon muotoinen! Se on Perserutkutin™, jonka kaikki äidin pienet lapsukaiset haluaa! Et voi yhdistää sitä uspilla mihinkään etkä ladata sitä uspilla etkä voi työntää patteria pesään, sillä ei tässä ole mitään pesiä eikä piuhoja, tämähän on pelkkä pallo, mutta vaan vähän spetsiaalimpi semmoinen! Hae omasi ennen kuin tuotteet loppuvat! Hyvinvarustelluista Perserutkutin™-liikkeistäää-ÄÄÄÄÄ-ääää! 

BlibLINGGG

Unohda jo ne iänikuiset namurasiat ja kynttiläpaksit, tästä pukinkonttiin joka vanhukselle oma Safkamaatti™! Safkamaatin™ alalokerossa hopeaketut voivat pitää soossinsa kylminä ja siirtää ne sitten nälän sattuessa yksi kerrallaan ylälokeroon, joka lämmittää näppärästi einekset syöntikuntoon! EI, tämä ei ole jääkaappi, ja EI, tämä ei ole mikro! Tämä ei ole kusetus! Tämä on jokaisen ehtooeinarin tämän  joulun musti! Tämä on Safkamaatti™, jota voit tilata vain Santasen Klasulta ruudussa näkyvästä numerosta! 

BlibLINGGG-nnnGGGGGG!

Äidin unelmalahja, VHS-kokoelma Räkä™ TV:n hittisarjaa Ankeita ja reppanoita! Sisältää mm. vuoden katsotuimman jakson ”Jokaisessa meissä asuu pieni kasariolkatoppaus, uskoit tai et, sinä senkin alapääkirsikkaasi jakeleva kostonkerjäläinen, sinä sulopilleri himohousu Ruuke, joka löit Stepaniita neputtimeen kesken silinteripötsi Eerikin neljännentoista hääseremonian, vaikka Stepani sitä estää yrittikin, Stepani, tuo känninen kalkkarokäärmeen ja rutsin risteytys, jonka yli hummerin se kaikista isoin malli oli ajanut.” Ja jos tilaat nyt, saat kaupan päälle Karmean luonnon uusimman tuotantokauden, jossa ampparipamppari yrittää heruttaa ”ihapikkusen” mehiläisprinsessan mahloja vähän sinne sun tänne. Soita ja tilaa, änyytee N-Y-T!

————

Noniin, takaisin joulun mielikuvakalenteriin. Nyt näyttäisi siltä, että siellä on viimeinkin liikehdintää limusiinilla. Ikkunat ovat toki niin höyryiset, että aivan ei sisälle asti nyt nää, mutta auto on kuitenkin liikenteessä ja suuntana, mikäpäs muukaan, kuin Karhulan kuuluisa tori. Se sama, jossa Elimäen Käsityöläiset ry:n jäsenistö parhaillaan näplää sormiensa välissä vähän muutakin kuin pelkkää virkkuulankaa. Nakkikiskan takana siellä  kyyristelee tuttuja hahmoja… Ihan kun olis Santasen Klasu ja Aarniokotkan Jari, jotka parhaillaan laskeskelee rahatukkuja siellä, mitäpä sitä muutakaan. Ohhoh, ohhoh, näyttää olevan hirvittävät seteliniput tuohta kourissaan! Myhhyhyhhyyyy! Maasta kaivettu, maastapa maasta hyvinnii, maasta miltsi ja vhs-kasetista touhutonttu, myhhyhy! Mut en kerro mist nää on saatu myhhyhyyhy!

Sattuipa sopivasti tähän luukun loppuun, että kulman takaa lipuu torille auto, joka pysähtyy nakkikiparin viereen. Eikä mikä tahansa auto, se on nimittäin tiplo-maattikilvillä varustettu neuvosto-Mosse! Auton ovet aukeavat ja ulos astuu yksi mies, toinen näyttää jäävän vielä autoon. Ulkona tepasteleva mies näyttää olevan Suomen pääministeri Aleksanteri Tups. Oijoi, OIJOIJOI, nyt ei näe enempää, sillä Tups väläyttelee hammaslaaseriaan sen verran kirkkaasti juuri tähän kuvakulmaan! Nyt paistaa niin, että tänne selostamoon on kaivettava jostain UV-lasit! Nakkikiparin takana kyykkivät rosvotkin laittoivat reipänit nenälleen ennenkuin kipittivät kättelemään. Mossen takapenkiltä näkyy lisäksi hahmo, joka muistuttaa erehdyttävästi erästä venäläistä valtionpäämiestä. Mene ja tiedä.





*Ihminen, joka elää banskul ja manskul ja protskul ja vitskul ja protsuvitskul ja anananskul ja nostaa penkist satavissysti enemmän kun sä!

Luukku 17

Ei ollut helppoa olla tasavalla presidentaali näinä päivinä. Elämä soljui kuin kirkas vuoripuro pitkin kukkaisniittyjä. Oli kaunis vaimo, josta eläkeläiset pitivät. Oli solmio aina suorassa ja tukkaa. Oli kaartinkenraali, joka kiillotti kengänkärjet, harjasi vessan, jos varpusparvi pärähti posliiniin. (Minkä sitä itselleen presidentti mahtoi, jos valtion leipurin torttu maistui näin joulunaikaan; oli myönnettävä tosiasiat.) Oli kulta- ja multarantaa silmiinkantamattomiin. Perkele miten tylsää! Kansansuosio perkele katossaan, kun kallupit huusi hoosiannaa. Hyi helvetti. Jos meni pihalle, niin ruusunlehtiä satoi joka ikkunasta. Karmeaa sontaa! Missä oli kaikki kiva: eripura, vittuilu ja poliittiset farssit? Jos eduskunnan puhemies vielä kerran soittaisi illalliselle, kehuisi ja juottaisi humalaan vanhoilla viskeillä, tässä riemastuisi viimeisen päälle. Piru vie!

Kakkoshäly oli antanut mitä mainioimman tekosyyn lähteä vaivihkaa tarkastamaan limutsiinillä tilanne, ja tässä sitä nyt oltiin Langinkosken surkeaa lurua katsomassa. Kymenlaaksossa näemmä kuihtui kaikki. Nappikorvamies avasi oven. Ei näiden häiskien nimiä muistanut, mutta kauheita kaappeja olivat kaikki. Perkeleen tasaisesti ajoivat aina matkat. Aivan valtavan tylsää. Ei ohitellut, ei kaahannut, ei mitään. Ei mi-tään. Nämä ukot eivät puhisseet mistään. Ei tullut baarijuttuja, ei kerrottu kodin vaikeuksista, vittumaisista naapureista, syrjähypyistä, ei mistään naimisesta verhot auki eikä oksentelusta ullakolla eikä mistään! Neutraalia, kammottavan tylsää!

Perillä odotti todella merkillinen seurakunta: oli jännä hiusliparemies pitkässä dekkaritakissaan, oli sukelluspukuun sullottua poliisia tovereineen, huolestuneen näköistä kalamiestä, viekkaan näköistä vieraan vallan edustajaa. Koko komeuden kruunasi vanha tuttava, Karhulan kuvernööri, itse Varsineekerin Arno, protskuvitsku-patukka kädessään ja rahkat pitkin poskia. Jep, näissä miehissä oli asennetta. Tässä oli nyt etsittyä tapahtumaa. Kaukana olivat kirjallisuuspiirit, takkatuli, näyttelynavajaispuheet, suurlähetystöt, brunssikutsut, punaiset matot, käden heiluttelut, illalliset kuunvalossa eduskunnan puhemiehen kanssa, puhtoiset toiletit, valmiiksi lämmitetyt saunat, selänpesut ja masaasit. Jeps! Näissä miehissä haisi rehellinen, tinkimätön asenne paskanluontiin, ja ilmeistä päätellen nyt oli aimo setti lentänyt tuulettimeen ja aika paljon ohikin.

“SALE! No siehä sälli oot ku tuollai pamahat paikalle! Otappa vähä tästä!” Arno Varsineekeri tuli ja kaappasi kättelyyn ja tarjosi banskua. Sitten presidentille esiteltiin koko revohka ja annettiin tilanneraportti, protskupatukka ja manskuu. Upeaa! Ihan hirveä tilanne! Mahtavaa! Ja mikä Räkä™-ryhmä hoitamassa keissiä! Jos kohta ei rysähtänyt jossain big time, niin ei ikinä!

Äkkiä lisuri-dekkarimiehen puhelin soi. Mies vastasi särmästi ja kuunteli ja kuunteli. Kulmakarvat kohosivat. Lisuria kohennettiin. Lisuria kohennettiin uudestaan. Otettiin tonitsi takin povitaskusta ja puraistiin. Kammattiin nenäkarvoja. Lisää tonitsia. Pari palaa suklaata toisesta povesta. Sivutaskusta kaivettiin kynsileikkuri ja sitten särmittiin kynnet. Kengännauhat solmittiin ja pyllyä raavittiin. Kolmannesta taskusta otettiin nenäkarvatrimmeri ja sillä päristeltiin tovi toivottoman urakan edessä. Teroitettiin kuulakärkikynää ja täytettiin hieman sudokua, joka otettiin neljännestä taskusta. Lopulta puhelu loppui ja dekkarimies työnsi lisurinsa hikiseltä otsaltaan ja raportoi:

“Se on nyt jätkät ja herra pressa sillai, että meillä on uus keissi eikä tämä lannaluomine nyt ota loppuaksee. Karhulan toril on satavissysti pommi tai ainakin satamääri pikkukiinalaisii tai jotai semmosta. Santasen Klasu, superpahis ja ilkiö, soitti mulle justiinsa ja luetteli! Mitäs nyttehää!”

“Ohhoh, tämähä on ku -13 Jaalassa, ku heiluteltii helikopteria ja Seolla oli sattua oohoh titaanien klääshi ja kunnon riisi ohh-”

Herra presidentti, Sale vaan, oli kuitenkin valveutunut vallankäyttäjä ja varsin kelpo jakamaan määräyksiä: “-Kansalaiset, meed-pörjare! Hiör-jii hiör-jii! Sä luulet, että tässä meillä on pökäle pitkällä pöksyssä, mutta kuin vääräs sä oletkaan. Me lähetämme armaan Peitsi-venhomme hoitamaan tsukellusveneuhkaa, ja tämä armaada sulloutukoon nyt mun limoutsiiniin viimeistä Räkä™-päätä myöden. Hoidetaan Karhulan tilanne, va-evö idiis, ja annetaan merivoimain yksikön purskuttaa omansa! Sinä lisuri-dekkarimies, ilmoita tästä venhon kapulle. Mitelköön huolella! Ja sano sitten että givmii fulstadysriiport, kun ovat selvillä vesillä! Kalamies ja liipares ja karvahattu ottakoot selvää siitä ryptatusta viestistä matkan aikana!”

Tämän sanottuaan presidentti nosti etusormensa ylös ja kimposi limutsiiniin uudemman kerran. Ovi meni kiinni ja auto heilui. Kuului ähkyntää ja mähkyntää. Ovi aukesi ja - tadaa - niin auton vierellä seisoi sotajoukkojen ylimmäinen komentaja sinivalkoinen rullaluistelukypärä päässään, rintapanssari ja polvisuojat tukevasti paikoillaan ja Tacklan uunituore jääkiekkomaila kädessään.

“Nyt sotilaat, mennään antaan niille pataan nii että lätisee! Limutsiinin nouse!”

Luukku 16

Naps-Skirk! Sellin ovi pamahti auki. Myyhhyhyh! Näitä oli tiirikoitu miljoonia andökavörinä sillo hyvinä aikoina...joo ja tuohonpa tuohon tiilen taakse jemmasin vartijan kuteet jo männävuonna. Nepä ne niskaan ja sitten lompsimaan itäsiipeä kohti myhyhhy! Käytävillä oli hiljaista: kaikki vartijat ja muu henkilökunta olivat osastosihteeriä myöten katsomassa, mikä ihme rääkyi vankilan pihamaalla kuin kymiläinen kansanedustaja vaaliväittelyssä. Mies painoi kaukosäädintään (se oli hänelle tuotu syntymäpäiväkakun sisällä) ja niin olivat turvakamerat hänen hallussaan. Turvapa turva! Tuostapa tuosta painetaan ja niin on vartijoidenkin ratioliikenne kuuntelulla hyvinnii! Hahmo pani napin korvaan ja sääti vyöllä olevasta taajuusmuuttujahärvelistä kaistaa:

*kanava 4*

Zzzzzkzhzkzzkkzhzz...pane sezzzzkzzhzkzkzkz patukKkzzzzzzzzkhhh poiSshshksskss!..zzzkä osottele sillä vankKkhsskhhhkssitä paitsi ohjessäännöissä sanotaa ettei nuin isolla patukalla zhsaa mäiskiä sisätiloissa. Zzhzh! Eizzeeskakkzzluukzn...zzhk! Toi on kuule ulkomeisseli ja se khhhhhkkkh…

”Myyhhyhyh! Tämähän toimii kuin huumepoliisin liiteri jemmavarastona!”

*kanava 42*

KkkKKHHHHkkkh...ZZzhveä paskahätä voitsä tuuraa mua? Ei olis pitänzzzz syzkhkzzzz rusinahillzzhzhk! Käy kopisuttelemahkkxkhhh joo ne sellit 2, 8 ja 11. Aarniokotkhzzz...ei se oo vielä herzhhzkkz! Khhkkkyllä se puurolle tulee! Skkzhe on semmonen herkkuperzhz!

*kanava 7*

“Kkhhkkhkh...ja sittten lopuksi kirjoitat zhhhss siihen korttiin: “ Kzziitos kzzzesta äiti, varzzinki punasezzh pushhhinlämmittimet on ollu zzzpeelliset! Zhhveisin poikaxzz Jormzhk, zzzlaitokseznkk ylimzzkkhhh johtajzzz! Muiskhh zzkkzisk!”

Noo, kyllä se tarpeeksi pelitti!  Parasta oli, että laitteella pystyi kuunnella kaikkien poliisien kaistoja ja säätää vähä juttuja (ei, emme kerro mitä). Riitti kun syötti vähän koordinaatteja ja esim. aurinkotuulen keskiarvon, ruplan päiväkurssin ja päivän häivekertoimen*.

Ei mennyt kauaa, kun iso mono** potkaisi vankilan itäsiiven ulko-oven auki ja pontevan näköinen mies asteli määrätietoisesti kohti pihalla odottavaa mustaa Starletia. Oli nimittäin vähän kähee rassi. Wunderpaumia roikkui etuikkunan täydeltä, antennissa oli majavannahkainen turso, ja keltaiset sumuvalot sojottivat vähän sinne ja tänne ja vantee...hetkonen hetkonen... voi juma! Ratissahan oli Santasen Klasu, viimevuotisen Räkä™-tarinan pääroisto ja kammottava hirmuvillaini! Nyyt jumankauta jätkät, nyyyt oli kovat piipussa*** ja pahat pussit täynnä tavaraa****! Ja kyytikin on ajallaan. On se perkele täyttä rotseria tääkin päivä, rotseriapa rotseria!

“Tees tilaa ukko, niin pomo panee myyhhyhhy monoa lattiaa!” Hahmo änkesi kuskin paikalle puoliväkisin ja käyn...käyn...käyn…käynnisti pienen mustan kotteron, joka tussautti pahaenteiset co2-päästönsä vankilan pihamaalle. Klik ulkoportit auki ja meihemiä mäihäämää!

Portit sulkeutuivat ja hetkeksi pihaa valaissut aurinko painui mököttämään pilviverhon taakse.

Aarniokotka oli pöristellyt pesästä pahantekoon.

* Häive = pakoonpötkimiseen liittyvää kuvastoa, ks. myös stealtti

** No onko muka muita monoja kuin keltaiset Salomonit? Ei ole.

*** tuubi, jööti, kauhujen makkara

**** saattaa sisältää fruktoosia