Räkänokkain joulun mielikuvakalenteri 2015 - Luukku 1: "Seija, pampunnälkäinen konttoristi, vastaa venuskysymykseesi!"

Harva hyvä tarina saa alkunsa siitä, että poliisilaitoksella sihteeri Seija Saalis-Mähösen paksuista sormista tippunut karkkipaperi tippuu työpöydältä alas, mutta nyt kävi sillai*. Hitaasti, leijaillen tuo paperi vaali matkaansa kohti narisevia lattialankkuja. Se pyörähti Seijan leveän takapuolen kohdalla kuin ottaen vauhtia sen vauraista hyppyreistä ja lensi kohti Suur-Kouvolan ylikonsta Saari-Liuskekiven työpistettä, jossa oli jos jonkinlaista paperikasaa. Ylikonsta ei huomannut, kuinka paperi sai vauhtia työpöydällä olevasta tuulettimesta, kiersi sudokulehtien pinkan ja kiisi vaivihkaa kohti seinällä olevaa Räkänokkien joulukalenteria™, jonka konstaapelit Jurvakka ja Kiiskiö olivat voittaneet Mairen “Marras myyjäsistä”. Oikeastaan Maire oli pakottanut ottamaan kalenterin mukaan, vaikka jätkät eivät olleet voittaneet mitään. Ei tuollaista kalenteria kukaan halunnut. Se oli mauton kuin Mairen karvas piiras, joka sekin ilmestyi jokavuotisena kiusauksena poliisiasemalle, ja sitä sitten virkamiehet yhdessä välttelivät koko kuun, jos eivät sattuneet olemaan ison keishan keissin päällä.  

No eniveis paukapäät, paperi lensi ja osui hämmästyttävän tarkasti kalenterin ykkösluukkuun, joka oli sijoitettu pukin alapään kohdalle. Luukku aukeni, ja esille ponnahti aika komeannäköinen heijari tikkari. Pukin ilme kalenterissa näytti samalla kirkastuvan. Karkkipaperi sen sijaan tippui tylsästi alas ja jäi lepäämään niille sijoilleen hiirenkolon eteen. Oli valitettavaa, ettei kumpikaan toimistossa touhaava huomannut tätä jännittävää yksityiskohtaa.

Ihan äkkisilteen Saari-Liuskekiven mylväys rikkoi herkän karkkipaperirapinaisen hiljaisuuden:

Seijaaaa, nassu-nussinassikka, tässä Suurkouvolalaisen** puuhasivulla kysytään montako kuuta on Veenuksella! Kaissää tiiät Veenukset ja pelit, pussu-nass…

Samalla Saari-Liuskekiven punainen puhelin soi ja keskeytti tärkeät mietinnät. Voipaskanpaska jos tästä taas alkaa samanlainen sou*** ku viimeks.

Ylikonsta nosti hieman epäilevin kynsin puhelimen kouraansa.

Halojata-halloopi! Komissaariopuhelimes - ja sanosanasennenkulaskeviiteetaipärähtääpälli!

Puhelimen hahmo alkaa raportoimaan varsin vuolaasti tarinaansa. Plaaplaa sitä plaaplaa tätä iik, sika-iik***! Ylikonstan silmämunat pullahtelevat, ja hän korjailee hiuslisäkettään vähän keskemmälle, vähän laidemmalle, taas vähän keskemmälle: nuin, näin eiku nuinjootääohyvä. Ylikonsta nappaa krispin pöydältä suuhunsa, mutustaa, korjaa liparetta taas keskemmälle, piirtää kolme viivaa Suurkouvolalaisen kansilehdelle, yhdistelee viivat ja saa aikaan varsin näyttävän tikku-ukon, piirtää nuolen ukon pään läpi ja piirtää inkkarin jouskan kanssa. Selvästi apassi joojusthyväjustnoi. Tuumii piirtäisikö pari kaupoita**** mutta eipä ehdi, kun shaissen määrä alkaa tiivistymään sen verran hyytäväksi puhelun perusteella, ettei auta kuin lapioida:

Aijaa...hyiolkoo.....siis jaahajoo...onkosemerkitty?...etteookoskenumihinkää joohyvä. Joo...ahajoo...eikäköniinkö...justjoo...nojosmätuunkipsankautta...pekonillailmanmuutapekonillakukasieluuletolevaseihäkukaasyöilm...Eimajoo...tuplanakitjajuust......joosainnytmielähe!

Seija-papsupupsukki! Miejou-u-lähteenytköKiiskiösoitti etonniinkö hitomoinekeissiMyllykoskel...EI, EI PYLLYPOSKEL! Soitapäkappia*****! Dail vanvanthyu! Tääpainuisnytteniinköstä-

Ja niin ylikonsta hiuslipareineen katosi aseman ovesta keissin perään.

*joskus voi olla

** kuolettavan tylsä paikallislehti, jonka kannessa on kuva hymyilevästä Jari Aarniokotkasta otsikolla “Kotka lentää vapaana, paljasti kaiken”
*** ks. viime vuoden Räkäinen™ kalenteri

**** jännittävyyden tiivistymä, jännäkakan plunahtamisen hetken koitto

***** laki-Ljuykin ainakin

****** joukko, posse, ei taivaallinen, tuskin laulava paitsi paikallisessa jos on mikki päällä ja romilleja